VIISI TÄHTEÄ: Hannu ja Kerttu -ooppera avaa silmät yhteiskunnan syöpiin

Kyseessä on Chicagon Lyric Oopperan tuotanto. Oopperaa on suomalaisittain antoisaa seurata, koska se esitetään meidän omalla kielellämme ja lisäksi on suomenkielinenkin tekstitys.

Grimmin veljekset muokkasivat sadut kansantarinoiden pohjalta. Siksi kertomukset eivät ole kiiltokuvamaisia vaan realistisia kuvauksia elämän nureasta puolesta. Tarinat elivät aikuisten maailmassa, joten niiden ilmaisut ovat karkeita ja raakoja.

Saksanmaalla eläneet kansansadut käsittelivät insestiä, seksiä, lasten kaltoinkohtelua ja väkivaltaa. Grimmit eivät ryhtyneet yltiömäisiksi moralisteiksi, saati säädyllisyyden ylipapeiksi. Teksteissä kuvataan raakamaisesti lasten nälkään näännyttämistä, julmia rangaistuksia sekä hyväksikäyttöä.

Hannun ja Kertun yleisö hoksaa, etteivät ihmiset eikä maailma ole muuttuneet onnistuneesti parempaan suuntaan, terveemmäksi. Lapsien huonon kohtelun estäminen ja lopettaminen on meidän jokaisen asia. Sitä se lapsiystävällinen ja turvallinen yhteiskunta tarkoittaa.

Perjantaisessa ensi-illassa oli ilahduttavan paljon lapsiperheitä. Äidit ja isät sekä isovanhemmat ja lapsenlapset seurasivat esitystä turvallisessa tilassa. Ooppera herättää takuuvarmasti kysymyksiä, joihin ihmis- ja maailmankuvaansa rakentavien lasten on hyvä saada rehelliset vastaukset omilta rakkailtaan.

Media ja sosiaaliset kanavat ovat Suomessakin täyttyneet viime vuosien aikana karuista tiedoista ja tapahtumista, joihin liittyvät paheneva lapsiperheköyhyys, monimutkaistuvat alkoholi- ja päihdeongelmat, lasten yleistyvä nälänhätä sekä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Näiltä yhteiskuntaa murentavilta epäkohdilta emme saa sulkea silmiämme emmekä saa lakaista niitä piiloon maton alle.

Hannu ja Kerttu on sisällöltään ja sanomaltaan hätähuuto. Hannunen ja Kerttujen itkut ja avunhuudot on otettava vakavasti. Näitä hyytävän kylmiä avunhuutoja eivät kaikkien korvat perjantaisessa ensi-illassakaan kestäneet, sillä väliajan jälkeen moni paikka katsomossa komeili tyhjyydellään.

Suomen kansallisoopperan lapsikuoro jättää herkillä tulkinnoillaan pysyvän jäljen muistiin.

Humperdinck edustaa tuotannollaan myöhäisromantiikan aikaa. Kapellimestari Antony Hermus loihti ensi-illassa Suomen kansallisoopperan orkesterista soitannan, jonka sävelissä mieli lepäsi, vaikka esitys särki sydäntä.

Musiikki on isossa kuvassa armollisen kaunista satumaisuudessaan.

Richard Jones on ohjannut Hannun ja Kertun selkokielisesti. Ohjaus nostaa selkeästi näkyviksi syyt ja seuraukset. Hänen työnsä ansiosta kertomus kulkee jännitteisesti alusta loppuun saakka. Suomen Kansallisoopperassa uusintaohjauksesta vastaa Benjamin Davis.

Neuvokkaana Kerttuna laulaa sopraano Suvi Väyrynen. Hän antaa kasvot niukkuudessa elävälle lettipäälle, jonka terävät hoksottimet auttavat monen pulman elämänviisaissa ratkaisuissa niin kodissa kuin noidan mökissä.

Sydäntä särkevä tarina konkretisoituu Kertun ja Hannun yhteisaariassa Abends Will Ich Schlafen Gehn eli vapaasti suomennettuna Iltaisin haluan mennä nukkumaan.

Hannun roolissa nähdään mezzosopraano Elli Vallinoja. Hän on laulaja ja näyttelijä, mikä näkyy kaikessa hänen lavatyöskentelyssään. Housurooli on täysin perusteltu ja erittäin toimiva ratkaisu.

Väyrysen ja Vallinojan työskentely sisarusparina on perusta koko esityksen koskettavuudelle. He antavat uskottavat olemukset kärsimyksestä kärsimykseen taivaltaville lapsosille.

Mezzosopraano Tuija Knihtilä tekee äidin osan jäätävän kylmästi. Kun äiti ei ole haukkaemo, joka suojelee poikasiaan, hän on tunteettomuudessaan kylmä.

Baritoni Tommi Hakala isän roolissa kohoaa omiin atmosfääreihinsä. Hakalan fyysinen olemus kuvaa hallitsevaa miehistä maailmaa, ja hänen täyteläinen äänensä soi perheenpään arkitodellisuutta. Viinaksista lohtua hakeva mies elää omaa todellisuuttaan.

Mikä noita! Tenori Dan Karlström nostattaa tunnelmat kattoon oopperan toisella puoliskolla. Karlströmin noita on sanavalmis, pullahtava ja toimelias. Hän taitaa ilmeet ja kehonkielen. Noidan mökissä suuren pöydän äärellä tapahtuvat kaikki loitsut ja noituudet. Karlström on tämän toteutuksen ykkönen roolihahmoista.

Sopraano Elisaveta Rimkevitch laulaa unenhohtoisena Nukkumattina ja herkkänä Kastekeijuna. Hän edustaa oopperan herkistelevää antia.

John Macfarlane on toteuttanut niin karun ja niukan kodin kuin pelottavan, mystisen metsän ja yllätyksellisen noidan asumuksen.  

Jennifer Tiptonin valosuunnittelu rytmittää kaksiosaisen oopperan makoisiin paloihin. Chris Maravich on toteuttanut valot tapahtumien traagisuutta myötäillen.