Piispa Matti Repo: ”Hautausmaksu käyttöön, jos valtio ei halua maksaa yhteiskunnallisista tehtävistä kirkolle”

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo korostaa, miten merkityksellisiä kansalaisille ovat myös hautausmailla olevat anonyymit muistelupaikat, joille paikkakunnasta riippuen asukkaat sytyttävät satoja tai tuhansia muistokynttilöitä.

– Ihmiset haluavat liittyä sukupolvien ketjuun, ja he tahtovat kunnioittaa jo iäisyyskutsun saaneiden muistoa. Asia on monella tavalla hyvin merkityksellinen ja tärkeä.

Repo toivoo, että valtion ja kirkon välillä oleva eripura hautausmaiden ylläpidosta saisi vihdoinkin kunniallisen pisteen.

– Valtiolla ja kirkolla on yhdessä solmittu sopimus. Valtion ei pitäisi luistaa sovitusta.

Piispa pyytää ymmärtämään, että kirkon veronkato-oikeus ja valtion korvaus yhteiskunnallisista tehtävistä ovat kaksi eri asiaa.

– Ne ovat eri rahakukkarot, joista maksetaan tiettyjä asioita. Verot kerätään kirkon jäseniltä hengelliseen toimintaan. Valtio maksaa hautaustoimilain mukaisesti kirkolle korvausta hautausjärjestelmän hoitamisesta. Valtiolla on selkeä rooli. Hautaustoimen korvaus ei ole ylimääräinen avustus kirkolle.

Repo pitää koko kiistaa valitettavana. Hän suree mainehaittaa, josta vain toinen osapuoli kärsii.

– Tarkemmin sanottuna kritiikki kohdistuu seurakuntiin, jotka ovat joutuneet ratkaisemaan kulupaineessa hautaukseen liittyvien asioiden hintoja.

– Jotkin ihmiset sanovat, että polttakaa minut ja heittäkää tuhkat minne vain. Kirkko kunnioittaa vainajaa. Toimimme sen hyväksi, että myös poismenneen jälkeen jäävillä on muistelupaikka.

Länsinaapurissa Ruotsissa valtio ja kirkko erotettiin toisistaan vuonna 2000. Repo sanoo, että Ruotsissa kaikki maksavat nykykäytännön mukaan hautausmaksua.

– Juuri nyt ihmisten elämänpiirissä on käsillä monta asiaa, jotka haastavat ihmismieltä. Omassa yhteiskunnassamme eletään vaikeaa aikaa. Moni maa varustautuu sotilaallisesti. Sodanpelko on läsnä eri puolilla maailmaa riehuvien sotien takia.

Repo korostaa, että kirkon ja seurakuntien rooli ja tehtävät tulevat näkyviksi.

– Kansa- ja yhteiskuntamme voimavarana, kuten aikaisemminkin vaikeissa hetkissä, on yhteisöllisyys. Se kannattelee meitä kaikkia.

– Kristillinen perintömme ylläpitää vakautta.  

Revon mukaan ajankuva on rohkaiseva ja tulevaisuusorientaatiota lujittava.

– Nyt etenkin nuoret miehet liittyvät kristillisiin kirkkoihin. Meidän omassakin kirkossamme ovi käy ahkerasti sisäänpäin. Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli toisenlainen. Silloin nuoria miehiä puhutteli uusateismi.

Repo sanoo, että kansalaisten hengellisellä aktivoitumisella on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Kristillisyydestä kumpuava arvomaailma tasapainottaa yhteiskuntaa, ja vuosituhantinen kulttuuripohja vahvistaa turvallisuuden tunnetta.

– Juuriaan pohdiskelevat ihmiset tietävät, keitä me olemme ja mikä meidän paikkamme maailmassa on. Katseeni kohdistuvat asiayhteydessä sotaa turvaan lähteneisiin ukrainalaisiin, jotka ovat saaneet turvallisen uuden kodin maassamme. Seurakuntamme ovat tehneet paljon hyvää työtä ukrainalaisten keskuudessa.

Repo teroittaa, että seurakuntavaalien keskeinen asia on yhteisöllisyys ja sen ylläpitäminen.

Piispa on huomannut tarkastusmatkoillaan eri puolille hiippakuntaa, että metsät ovat erityisen mielenkiinnon kohteina.

– Moni seurakunta onkin avainasemassa, koska seurakunnat ovat eri puolilla maata merkittäviä metsänomistajia.

Repo painottaa, että perinteisesti seurakunnat ovat hoitaneet metsänsä taitavasti.

 – Kirkossa on käytössä myös ympäristödiplomijärjestelmä. Sen turvin asioita hoidetaan suunnitelmallisesti jätteistä lähtien.

Piispa sanoo, että metsävarat voivat innostaa kirkon jäseniä seurakuntavaaliehdokkaiksi.

Repo sanoo ruokapankin roolin vain korostuvan. Ruokakasseille on kasvava tarve.

– Se, että ruoanhinta on noussut, on merkinnyt monelle vaikeutta saada rahat riittämään välttämättömimpiin asioihin.

Piispa muistuttaa, että seurakunnissa nimenomaan kirkkoneuvostot ja -valtuustot päättävät, mitä toimintaa niillä on.

– Se, että seurakunnan toiminta ottaa huomioon paikalliset tarpeet avaa seurakunnan luottamushenkilöille vaikuttamismahdollisuuden.

– Ihmiset palaavat ajatuksissaan mielellään neljän ja viidenkymmenen vuoden taakse, koska silloin maalaiskylissä ja kirkonkylissä oli elämää ja monenlaista vireää toimintaa.

 – Kun eri toimijat sulkevat toimipaikkojaan, palvelut karkaavat pitkien matkojen päähän. Monen kunnan kohtalona on pieni syntyvyys; lapsia ja heidän kauttaan uskoa valoisaan tulevaisuuteen ei ole.  

Piispa sanoo, että seurakunnat palveluineen ovat arvossa arvaamattomassa. Hänen mielestään tällaisetkin tilanteet tarjoavat seurakunnille mahdollisuuksia toimia Kristuksen hengessä.

Revon mukaan seurakuntien on vahvistettava hartioitaan ja löydettävä keinot olla ihmisten keskuudessa.

– Seurakuntavaaleissa on hyvä puhua seurakuntien tulevaisuuden puolesta. Sitä mihin niiden strategioissa satsataan.

 – Tampereen hiippakunnassa ei ole pappispulaa. Meidän seurakuntiimme löytyy hyvin hakijoita.

Karkeasti voi sanoa, että radan varrella on hyvä tilanne.

– Naapurimaidemme piispat kertovat esimerkiksi niillä vallitsevasta pappispulasta. He vetoavat, että lähettäkää pappeja heillekin.

Repo sanoo, että maassamme teologiaa opiskelevien keskuudessa on monia, jotka ovat avoimia Jumalan kutsulle kirkon virkaan.

– Moni on löytänyt papin työstä uuden ja mielekkään elämäntehtävän. Ammatinvaihtajista verrattain moni kertoo, että pappeus on ollut heillä vahvasti ajatuksissa nuorena ollessa, muttei silloin riittänyt rohkeutta.