Dekkari-tapaus tulee Tampereelle: Ahola ja Tiensuu heittäytyvät väkeviin toiverooleihinsa Komediateatterin Hildurissa

Rämö on tällä hetkellä poikkeuksellisen mielenkiintoinen kirjailija Suomessa. Hänen Hildur-dekkarinsa ovat synnyttäneet voimakkaan ilmiön kirjoina, näytelminä sekä ensi tammikuussa alkavana TV-sarjana.

Tampereen Komediateatteri on buumissa aallon harjalla. Teatteri tuo ensi syyskauden pääteoksenaan päänäyttämölleen vuonna 2022 ilmestyneeseen Hildur-dekkariin perustuvan näytelmän. Sen on dramatisoinut näytelmäkirjailija Satu Rasila.  

Hildurin ohjaava Panu Raipia juhlistaa työllään 35-vuotista uraansa.

– Kuuntelen paljon äänikirjoja. Hildurin luin harkitusti kirjana. Sen lehdiltä tekstiä kahmien tunsin sanojen, koko kerronnan voimallisuuden. Lukukokemukseni johdosta olen jo samaistunut päähenkilöön, Ahola kertoo.

Aholalla on lahja visualisoida roolihahmo tekstistä, käsikirjoituksesta.

– Menen työn alla olevan ihmisen nahkoihin.  

Ahola innostuu, että hänellä on samoja harrastuksia kuin Hildurilla, joka purkaa ahdistustaan ruumiinkulttuuriin.

– Surffailu ja lumilautailu.   

Ahola on tunnistanut Hildurin erilaiset kipupisteet, jotka elämä on hänen osalleen tuonut.

 – En pelkää kipua, menen kivun yli – se on joka kerta jonkinlaista kasvamista.

Ahola kuvaa Hildurin sielunmaisemaa ja elämäntapaa myönteisesti yksinkertaiseksi ja karuksi. Niiden viehättävyys on monimuotoisuudessa.

 – Ihailen ilmaisuvoimaa, jonka Rämö on nivonut erilaisiin kuvailuihinsa. Niistä piirtyy yksityiskohtaisia luontokuvia ja äänimaisemia. Hänen rikkaan kerrontansa ansiosta tarina kerää paljon lihaa luun ympärille. Tarina on täyttä lihaa.

Ahola kiittelee sitä, että Rämön teksti ruokkii lukijan mielikuvitusta.

 – Kuvitteleminen on leipälajini.  

– Se, että Jakob on lähtenyt jääkarhujen saarelle pakoon omaa elämäntilannettaan ja päätyy työpariksi rikosetsivä Hildurille, jonka kanssa hän kohtaa monimutkaisia rikosvyyhtejä, joissa menneisyyden salaisuudet nousevat päivänvaloon, tarjoaa paljon näyteltävää.  

Tiensuu korostaa, että Jakobin osassa hän saa tehdä täysin uudenlaista kuin hänen viimeaikaiset roolinsa ovat pakanneet olla. Nyt ei olla poikaroolissa eikä hobittina.

Satu Rämön Hildur-dekkari on ravistellut voimakkaasti Tiensuun pohdintoja muun muassa kuolemaan liittyvissä asioissa.

’– Esimerkiksi se, miten murhatut ihmiset kertovat kuolemastaan.

Tiensuu nostaa Hildurin isoksi jutuksi kertomuksen valtaisan maailman.

– Kun luin kirjan, tunnistin itsestäni saman tien hyviä merkkejä, kuten, että olin tekstistä ja Jakobista innoissani.

Hildur on avannut Tiensuulle avaran ikkunan naapuripohjoismaahan, jonka omintakeinen kansa ja sen ilmeikäs kulttuuri ovat varsin vieraita. Hän ihastelee islantilaisten tiivistä sidettä kansantarinoihin, joiden tenho pitää polvesta polveen pintansa.

Rämön Hildur-kirjasarja on syntynyt hänen palostaan selvittää mitä kaikkea ihmiselle tapahtuu ja mitä niiden takana on. Hänen mielestään erityisesti dekkari tarjoaa otollisen työskentelytavan ja kehikon puida mieltä polttavia kysymyksiä syistä ja seurauksista.

Kirjailija teroittaa kysymystä, mitä on aikaisemmin, ennen tapahtunut.

– Mitä on ollut ennen ruumista. Eihän mikään murha tapahdu sattumanvaraisesti.    

Rämö korostaa, että hänelle menneet eivät todellakaan ole menneitä, jotka voi unohtaa noin vain.

– Vanhat asiat nousevat tavalla tai toisella kummittelemaan elämässä. Emme pääse mennyttä pakoon, vaikka kuinka sitä haluaisimme.

Rämön mukaan asioiden käsitteleminen on avain eteenpäin. Vastaukset antavat selityksiä kunkin omaan elämään, sen kulkuun.

– Kyse ei ole märehtimisestä. On mahdollisuus selvittää, voiko asioille tehdä jotakin.

Korona-aika soi Rämölle otollisen ajan rapsutella pintaa ja edetä salapoliisin tavoin synnyttämiensä roolihahmojen elämänpoluilla.

Kirjailija on maustanut kertomuksiaan islantilaisuuden syvimmillä olemuksilla.

Raipia kuvaa Hilduria merkkiteokseksi ja Komediateatterin merkkitapahtumaksi.

Ensi-ilta on 18. syyskuuta 2026.

Raipia kiittelee vuolaasti taiteellista suunnittelutyöryhmää, jossa ovat vahvat ammattilaiset Jussi Kamunen (valot ja videot) Oskari Löytönen (lavasteet) sekä Kaisa Savolainen (puvut).

– Haluamme, että Komediateatteri on paitsi Tampereen hauskin paikka, myös näyttämö, jossa lukeminen, tarinat ja näyttämötaide kohtaavat. Hildur on meille merkkiteos: se yhdistää ajankohtaisen kirjallisen ilmiön, vahvan rikosjuonen ja näyttämöllisesti rikkaan maailman, joka puhuttelee sekä dekkarifaneja että uusia katsojia, ohjaaja Panu Raipia luonnehtii.

– On erityinen etuoikeus juhlia 35-vuotista taiteilijauraani teoksella, jossa näyttelijäntyö, visuaalisuus ja tarinankerronta kulkevat käsi kädessä. Hildur tarjoaa näyttämölle sekä suurta jännitystä että herkkiä, inhimillisiä hetkiä – juuri sellaista teatteria, jonka äärelle yleisö haluaa kokoontua, Raipia uskoo.