Katja Luojuksen tohtoritie johti määrätietoisella työllä terveydenhuollon, terveysalankoulutuksen ja johtamisen asiantuntijaksi

Olen saanut kohdata työssäni ihmiselämän rajallisuuden, kun olen istunut kuolevan potilaan rinnalla, kädestä kiinni pitäen viimeiseen huokaukseen asti, olen lohduttanut puolisoa sen totuuden edessä, että vaikeasti vammautunut mies ei olekaan se sama mies, joka lähti käymään hetki sitten lähikaupassa.

Olen saanut hoitaa nuoria, jotka ovat vammautuneet ja heidän loppuelämänsä on muuttunut tyynni huolettomuudesta elämänlangastaan taisteluun. Koen sairaanhoitajan työn ensisijaisesti palvelutehtävänä, jossa olen saanut etuoikeutettuna jakaa ihmisten kanssa ainutkertaisia hetkiä heidän rinnallaan kulkien.

Työ on opettanut eniten kunnioittamaan elämää, sen arvokkuutta ja ainutlaatuisuutta sekä kohtaamaan ihmisyyden. Koen olevani rikas, koska työssäni olen nähnyt elämän kirjon laajuuden. Nykyisessä johtamistyössäni näistä kokemuksistani on valtavasti hyötyä, kehittämisen tarve on edelleen arkipäivää ja johtamisessa välttämättömyys. Pääviestini nuorille olisi se, että tutkinnot antavat valmiudet ja perustaidot, menestyksen ratkaisee asteesi, kykysi joustaa ja halusi oppia uutta. Kaikki työ on arvokasta ja antaa muutakin kuin palkan, mutta monesti sen arvon oivaltaa myöhemmin elämässään.

Lapsuuden haaveisiin liittyi erilaisia ammattisuunnitelmia, kuten lentoemännän, lääkärin ja liikunnanopettajan työt.

Ensiksi valmistuin kuitenkin sairaanhoitajaksi, minkä jälkeen yliopisto-opinnot alkoivat kiehtoa ja hakeuduin avoimeen korkeakouluun opiskelemaan kasvatustieteitä. Tuohon aikaan, 1990-luvulla, ei ollut sähköisiä ilmoittautumisjärjestelmiä, vaan ensimmäiset jonottajat saivat valita kurssipaikkansa. Minä jonotin yliopiston sisäpihalla yön yli makuupussissa nuorison seassa. Yliopiston ovien avauduttua kello 8 juoksin ilmoittautumistiskille ja onnekkaana sain toivomani aloituspaikan avoimeen yliopistoon, josta korkeakouluopintoni alkoivat.

Suoritin kursseja avoimessa, paiskin kolmivuorotyötä sairaanhoitajana Tays:ssa ja pyöritimme yrittäjinä grilliä puolisoni kanssa muutaman vuoden. Työmarkkinatilanteet ovat olleet haasteelliset uuteen tutkintoon valmistuessani, mutta se ei ole minua lannistanut, vaan olen aina asennoitunut siten, että pääasia on tehdä työtä. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1992, jolloin vakituista työtä ei laman jälkimainingeissa saanut. Tästä syystä aloitimme pyörittämään grilliä elantomme turvaamiseksi, ja ohessa tein keikkatöitä eri yksiköissä sekä Tays:ssa että yksityisillä lääkäriasemilla.

Terveystieteiden maisteriksi, opettajan koulutusohjelmasta, valmistuin vuonna 1999 ja vanhempain vapaalta palasin takaisin sairaanhoitajan töihin. Tuolloin toteutettiin ammattikorkeakoulureformia, mikä puolestaan vaikutti opettajien tehtävien saatavuuteen. Tein sairaanhoitajan työn ohessa määräaikaisen tuntiopettajan tehtäviä opettaen tuleville sairaanhoitajille kliinisiä taitoja paikallisessa ammattikorkeakoulussa. 

Siirryin sairaanhoitopiirissä asiantuntijatehtäviin kehittämään terveysalan opiskelijoiden harjoitteluolosuhteita, yhteistyötä oppilaisten kanssa ja ohjaajien ohjaustaitoja. Aihepiiri veti niin mukaansa, että kuopukseni ollessa kolmevuotias päätin hakea Tampereen yliopistoon jatko-opiskelijaksi ja tutkia väitöskirjatyössäni tarkemmin ohjaajien ohjaustaitoja sairaalaympäristössä.

Väitöskirjan kirjoittamisen aikaan toimin myös yliopistolla tutkijana ja yliopisto-opettajana. Ohjasin pro gradututkielmia ja toimin tutorina opiskelijoille, jotka olivat jättäneet opintonsa tauolle ja tutkintouudistusten myötä heitä uhkasi opintojen vanhentuminen sekä opinto-oikeuden menettäminen. Reilussa vuodessa sparrasimme 12 opiskelijaa valmistumaan.

Tohtoritutkintoon valmistuminen oli kivinen, reilun kuuden vuoden ponnistus, mutta eihän sen tutkinnon ole tarkoitus olla helppo ja kaikki vaiheet ovat olleet kokemuksena tärkeitä.

Tohtoritutkintoon valmistuminen oli kivinen, reilun kuuden vuoden ponnistus, mutta eihän sen tutkinnon ole tarkoitus olla helppo ja kaikki vaiheet ovat olleet kokemuksena tärkeitä. Arjessa asioiden yhteen sovittaminen oli haasteellisinta, sillä tohtoriopinnot edellyttivät läsnäoloa maamme eri yliopistojen järjestämillä valtakunnallisilla kursseilla, päivätyön, perhe-elämän ja pikkulapsiarjen sekä luottamustehtävien yhdistämistä tutkimuksen rinnalle.

”Anna osaamisesi loistaa, sinä osaat tämän asian parhaiten tässä salissa!”

Suunnittelulla, riittävällä ennakoinnilla ja vankkumattomalla tahdolla ylitin haasteet ja väittelin terveystieteistä 21. tammikuuta vuonna 2011. Vastaväittäjäni sanat ovat jääneet mieleeni: ”Anna osaamisesi loistaa, sinä osaat tämän asian parhaiten tässä salissa!” Ja niinhän minä koin loistavani tuona päivänä iltaan asti ikimuistoista tohtorikaronkkaa myöten.

Nykyisessä johtamistehtävässäni tuen hyvinvointialueen henkilöstöä tutkijoina ja oppijoina sekä tiimini esihenkilöitä heidän palvelutehtävässään.

Olen saanut osallistua erilaisten oppimisympäristöjen ja palveluprosessin kehittämiseen, koulutusten toteuttamiseen, monimuotoiseen yhteistyöhön ammattikorkeakoulun ja yliopiston edustajien kanssa sekä talouden tasapainottamiseen, ohjaamiseen ja yt-menettelyihin.

Kouluttauduin viimeksi positiiviseen johtamiseen ja coachaukseen, sillä haluan kehittyä edelleen johtamistehtävässäni.

Monipuoliset ja laaja-alaiset työtehtävät edellyttävät uudistumista ja ihmisten johtamisen mielekkyys tuo rikkautta työpäiviini, jolloin uusista taidoista tulee olla myös itse jatkuvasti kiinnostunut.

Uudistumista ja kehittymistä on helpompi edellyttää tiimiltään, kun itse pystyy toimimaan esimerkkinä ja työssä onnistuminen tapahtuu vain yhdessä tiimin kanssa.

KATJA LUOJUS

Kirjoittaja on ylöjärveläinen terveydenhuollon, terveysalankoulutuksen ja johtamisen asiantuntija, jolla on yli 30 vuoden kokemus terveydenhuollon palvelujärjestelmistä ja niiden kehittämisestä. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden tohtori. Hän toimii palvelu- ja vastuualuejohtajana TKIO-toimialueella (tutkimus, kehittäminen, innovaatiot ja osaaminen) Pirkanmaan hyvinvointialueella. Viimeksi hän on kouluttautunut coachiksi, jossa on mahdollisuus kulkea coachattavan rinnalla.