Riina Ahonen on edennyt ahkeruudella ja oppimishalulla eteenpäin työelämässä

Hän kertoo tehneensä paitsi mielenkiintoisia ja itselleen luontevia töitä, myös vaativia, tylsiä ja ärsyttäviäkin hommia.

Tällä hetkellä Ahonen työskentelee yrittäjänä ja toimitusjohtajana kiinteistöhuoltoalan yrityksessä nimeltä Tammermaan Lähihuolto Oy. Lähihuolto tekee kiinteistöhuollon tehtäviä monipuolisesti: pihojen kunnossapitoa, taloteknisten asioiden hoitoa, siivousta sekä pienimuotoisia maa- ja viherrakennustöitä. Kohteet ovat Länsi-Tampereella ja Ylöjärvellä.

Yrittäjänä Ahosella on perimmäinen vastuu kaikesta toiminnasta ja tekijöistä. Hän kokee, että yrittäjyys on paljolti erilaisten asioiden selvittelyä. Joskus työkone hajoaa ja hänen pitää järjestää uusi osa paikalle nopeasti. Joskus yrityksen tarjoamia palveluja koskeva arvonlisävero muuttuu ja pitää selvittää, miten muutos vaikuttaa sopimuksiin.

‒ Joka päivä on jotain ratkottavaa ja päätösten tekemistä. Joskus toivoisin, että olisi päiviä, että saisin tehdä töitä vähän kuin nollat taulussa ja hoidella hommia, jotka ovat minulle helppoja.

Yrittäjyydessä parasta on Ahosen mielestä vapaus. Se, että saa itse valita esimerkiksi sen, mihin aikaan aloittaa työt.

‒ Tavallaan osa heistä teki työllänsä minullekin leivän pöytään, kun olin lapsi. Mietin, mitä heille kävisi, jos emme jatkaisi yritystä.

Ahonen pyörittää yritystä kahden veljensä kanssa. Työntekijöitä on nykyisin 14, ja lisäksi apuna on 20‒30 pitkään mukana ollutta keikkatyöntekijää.

Aiemmin Ahonen työskenteli työntekijänä suuressa kiinteistöhuoltoalan yrityksessä. Siellä hän hoiti henkilöstöasioita ja rekrytointeja. Hän koki olevansa työssään hyvä. Hän vaihtoi sen yrittäjyyteen, josta ei tiennyt aluksi paljoakaan.

‒ Olen ollut aikamoisessa vyörytyksessä, mutta ainakin olen oppinut paljon.

Selvitettäviä asioita yrittäjyyden alussa, vuonna 2020, olivat esimerkiksi se, mitkä tahot ovat yrityksen asiakkaita sekä se, millaisia töitä asiakkaille ollaan tekemässä. Ahosen piti opetella sekin, millaisia kaikenlaisia asioita hänen vastuullaan yrittäjänä on.

Samalla töiden piti edistyä ja muidenkin liiketoimintaan kuuluvien asioiden, kuten palkanmaksun, pyöriä. Työntekijät olivat onneksi sitoutuneita ja osaavia. Ahonen sai luottaa siihen, että kohteissa työt hoituivat.

Tampereen yliopistoon Ahonen haki neljä kertaa. Kun hän pääsi opiskelemaan elinikäistä oppimista ja aikuiskasvatusta, hän tiesi, että opiskelisi sinnikkäästi ja suorittaisi tutkinnon loppuun.

‒ Sitä arvostetaan työelämässäkin. Se kertoo, että ihmisellä on sellainen asenne, että hän hoitaa hommat loppuun saakka.

Yliopistossa Ahonen piti erityisesti siitä, että tutkinnon sai rakentaa paljolti itseä kiinnostavia kursseja ja kokonaisuuksia suorittaen. Opiskeluaikoina hän työskenteli henkilöstövuokrausfirmassa. Työ oli niin kiinnostavaa, että Ahonen suunnitteli, että tekee uraa HR-tehtävien parissa yliopisto-opintojensa jälkeen. Hän opiskeli sitä työtä tukevia kokonaisuuksia: yritysjuridiikkaa, työsuhdejuridiikkaa, liiketoimintaa sekä hallintotieteitä. Vaikein kurssi oli laskentatoimen peruskurssi. Ahonen uusi tentin monta kertaa, mutta ei luovuttanut.

‒ Kaikissa paikoissa oppii paljon, kunhan on korvat höröllä, uskaltaa kysyä ja sanoa mielipiteensä.

Ahosen työhistoriaan kuuluu 5‒6 vuotta hyttiemännän töitä laivalla. Silloin hän vaihtoi lakanoita ja laittoi hytit muutenkin järjestykseen seuraavia vieraita varten. Kun hän haki töihin henkilöstövuokrausfirmaan, kokemuksesta oli hyötyä.

‒ Esihenkilö vakuuttui, kun kerroin haastattelussa, että laivalla keräilen tölkkejä, siivoan oksennuksia ja menen pyydettäessä sinne, tänne ja tuonne.

TYÖHAKIJAN asenne on keskeinen, kun Laura Ahonen päättää, kuka saa töitä Lähihuollosta. Työntekijällä pitää olla hyvät käytöstavat niin, että työtoverin tai asiakkaan kohdatessaan hän katsoo silmiin ja tervehtii. Koulutuksesta ja työkokemuksesta on hyötyä, mutta ison osan tehtävistä oppii tekemällä.

‒ Työntekijöissä arvostan myös ahkeruutta, reippautta ja joustavuutta. Täällä joutuu tekemään ja saa tehdä monenlaista.

Kun Ahonen oli työntekijä, hän oli sellainen työntekijä, jollaista hän työnantajana arvostaa. Jos eteen tuli jotakin uutta ja yllättävää, hän otti haasteen vastaan. Kerran hän teki henkilöstön kehittämisprojektia isossa yrityksessä, lääketukussa. Siellä hänen piti irtisanoa työntekijä. Asia oli kiireellinen, eikä esihenkilö ollut paikalla.

‒ En narissut, että tämmöisestä ei ole sovittu, että tämä ei kuulu minun työnkuvaan. Autoin siinä, missä pystyin ja pyysin apua, jos en osannut jotakin.

Ahonen painottaa, että hyvä työelämä on sellaista, että myös työnantaja on joustava. Hän itse esimerkiksi haluaa antaa työntekijälle vapaapäivän, kun työntekijä sellaisen tarvitsee. Yrittäjyyden parhaisiin puoliin kuuluu sekin, että sillä paikalla voi parhaiten vaikuttaa siihen, että oma työpaikka on hyvä työpaikka.

HANNA HIRVONEN