Vainionpäät kulkevat vastavirtaan – jatkavat suvun maatilaa

Jouko Marttilan nosturinkuljettajana työskennellyt vävy Jan Vainionpää tuli auttelemaan tilan pidossa. Tytär Tiina Vainionpää, o.s. Marttila työskenteli automaalaamossa ja kävi myös tilalla aina ehtiessään. Lisäksi Tiinan 17-vuotias siskonpoika on myös ollut aktiivisesti auttamassa tilan töissä.

Kun tilan jatkamista alettiin miettimään aikanaan siitäkin syystä, että Joukolla oli jo ikää kertynyt eikä varsinaisesti tilan jatkosta ollut selviä säveliä oli ajatus vielä hankala sisäistää, mutta ajatuksen siemen oli kylvetty otolliseen maahan. Asiaa harkittiin tarkoin ja kartoitettiin mahdollisuuksia tilan jatkamiseen. Sukupolvenvaihdoksesta keskusteltiin myös Tiinan sisarusten kesken ja kaikille oli tärkeää, että tilaa jatketaan perhepiirissä.

Pirkanmaalla tiloista sijaitsee noin 3 300 ja niiden keskiviljelyala on 49 hehtaaria. Tiina ja Jan Vainionpää ottivat tilan hoitoonsa ja muuttivat sinne kesällä 2024. Marttilan tila on hieman keskimääräistä pirkanmaalaistilaa suurempi. Koko tila käsittää noin 118
hehtaaria, josta viljelyksessä on 70 hehtaaria. Lisäksi tilalla on talousmetsää. Alunperin tila oli jonkin verran pienempi, mutta Vainionpäät saivat liitettyä siihen naapuritilan, jolla ei ollut enää pitäjää.

Ennen muuttoaan he remontoivat läpikotaisin tilan 1956 rakennetun päätalon. Saneerausta vaati myös tilan tuotanto. Ainoastaan viljanviljely ei tilalla olisi ollut kannattavaa taloudellisesti, eikä se olisi mahdollistanut nuorenviljelijän aloitustukea.
Lihasiat oli laitettu pois jo vuosituhannen vaihteessa.

– No, yhden ihmisen elannon viljalla saisi, mutta ei kahden tai koko perheen, Jan Vainionpää laskee.

– Talleja alueella on paljon, mutta pihattoja vähän. Sana tallipaikosta kulki suusta suuhun, kysyntää selvästi oli, Tiina Vainionpää ihmettelee vauhdikasta alkua.

– Öljyhamppu tuli jostakin päähäni. Muistaakseni erikoiskasvi viljelyä sivuttiin Ahlmanin koulun opiskelujen yhteydessä. Öljyhampun lisääminen viljelykiertoon parantaa myös peltolohkojen maaperää. Ilman erikoiskasveja ei nuorenviljelijän tukea olisi myönnetty. Se itsessään mahdollistaa tilan jatkamisen elinvoimaisena koska tilan sukupolvenvaihdos vaatii alkuun aika paljon pääomaa. Öljyhampputonnilta saa 1 100 euroa, joten onnistuessaan se on hyvin kannattavaa viljellä.

Peltojen kasvukuntoa parannetaan kalkituksilla ja ojitusten kunnostamisilla, jotta ne saadaan otolliseen kasvukuntoon ja öljykasville soveltuviksi. Se tietenkin tulee olemaan useamman vuoden työmaa ja toimenpiteet tämän saavuttamiseksi on jo laitettu käyntiin.

Vainionpäät ottivat viljelyyn mukaan öljyhampun muiden viljojen lisäksi. Kiertoviljelyssä on mukana myös perinteisempiä viljalajeja, kuten ohraa, kauraa ja vehnää. Lisäksi nurmea on noin 20 hehtaaria viljelykierrossa. Jotta maaperä pysyy kunnossa, viljalajia täytyy vaihtaa lohkolta toiselle tiheään tahtiin.

Ehdot tukeen liittyen omalta osaltaan motivoivat viljelijää tavoittelemaan mahdollisimman korkeita satotavoitteita ja siten pääsemään tuessa määrättyyn yrittäjätuloon. Joka kylläkin on suhteellisen korkea. Tämän hetkisillä viljan hinnoilla ja tuotantokustannuksien korkeilla hinnoilla siihen on hankala päästä, muta ei mahdotonta suinkaan. Siihen pääseminen
vaatii kovasti töitä ja tarkkoja laskelmia.

Jan Vainionpää laskee, että ilman tukea aloituskustannukset olisivat vieneet ensimmäisen vuoden tuotantotulot tappiolle. Hän
uskoo, että viljatila mahdollistaa täysipäiväisen viljelyn yhdeltä.

Maatiloja lakkaa Suomesta edelleen nelinumeroinen luku vuosittain. Vainionpäät päättivät, ettei Marttilan tila ole yksi niistä. Pariskunta päätti, että tila on kuudennen sukupolven arvoinen.

– Miksei pitempäänkin, lapsemme ovat viihtyneet hyvin tilalla ja taitavat jopa harkita täällä tulevaisuutta, Tiina Vainionpää nauraa.