Suorahakukonsultti Pasi Natri: ”Maailman monimutkaistuminen on tehnyt johtamisesta vaikeampaa”

Natrin ja hänen puolisonsa konsertti on aasinsilta pääteemaamme, aikamme johtamiskulttuuriin. Pitkän uran headhunterina tehnyt Natri sanoo, etteivät monet nykyiset johtajat ehdi tai eivät kerta kaikkiaan jaksa osallistua työpäivän päätteeksi tapahtumiin saati yhteiskunnallisiin tehtäviin kunta- tai aluepäättäjinä. Heitä näkyy aikaisempaa harvemmin myös järjestöjen, seurojen ja yhdistysten aktiivisessa toiminnassa.

– Maailma on monimutkaistunut. Yrityksissä kaikki löysät on otettu pois. Organisaatioiden tehokkuusajattelu ja -vaatimukset vetävät johtajien ajankäytön ja heidän voimavaransa niin äärirajoille, ettei heillä ole mahdollisuuksia osallistua yleishyödyllisiin eikä yhteiskunnallisiin rientoihin.

Natri sanoo, että menettäjä on suomalainen yhteiskunta. Yritysjohtajien tietotaito ei ole enää laajassa ja koko kansakuntaa hyödyntävässä käytössä.

– 2020-luvun johtajuuteen ei liity enää esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, status tai palkkakeskeisyys.  

Natri on ollut näköalapaikalla suomalaiseen johtamiseen ja työelämään 15 viime vuotta. Hänen mukaansa niissä on tapahtunut valtaisat muutokset varsin lyhyessä ajassa.

– Isossa kuvassa koko johtaminen on kokenut suuren uudistumisen. Sama on tapahtunut niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Staattinen johtaminen jäykkine ja autoritaarisine tyyleineen on poissa. Myös vertikaalinen johtaminen ylhäältä alaspäin on vaihtunut horisontaaliseen johtamiseen, jossa yhteisöllisyys ja ihmisten välinen dialogi on keskiössä.

Natrin mukaan johtamisesta on tullut yleisesti ottaen vaativampaa ja siten myös vaikeampaa. Johtajan portfolio eli hänen osaamisensa ja tehtäviensä kirjo on merkittävästi laajentunut. Johtajalla ei ole enää vain yksi asia, vaan hän on kuin jonglööri, jolta edellytetään monien asioiden hallintaa.

– Johtajuuden ja johtamisen vinkkelistä maailma on monimutkaistunut. Kaikkialla löysät on karsittu pois. Tekemisen lähtökohtana on tehokkuus.

– Nousevatko parhaat kyvykkyydet ja osaajat johtopaikoille? hän kysyy.

 – Parhaiten soveltuvat eivät automaattisesti halua johtotehtäviin ja johtopaikoille. Tämä ilmiö on ongelmallinen.

Natrin mukaan ihmiset arvostavat nykyään hyvin paljon muitakin asioita kuin työpaikkaa ja työtä.

– Moni laittaa etusijalle elämänpiirin muut asiat, joihin kuuluvat vapaa-aika erilaisine harrastuksineen ja ihmissuhteet perheestä kaveri- ja ystäväpiireihin. Työ ei ole enää kaikki kaikessa.

 – Ihminen pohtii myös sitä, mitä hän voi ja on valmis antamaan työyhteisölle. Vaakakupissa painaa lisäksi se, mitä työyhteisö tarjoaa.

Natri sanoo, että vallitseva ajattelutapa on johtanut työuran pirstaloitumiseen; se koostuu lukuisista pätkistä. Pysyvät ja pitkäkestoiset työurat harvinaistuvat koko ajan.

– Suhde aikaan on muuttunut. Henkilö voi ajatella vaikkapa kahden vuoden jälkeen, että hän on antanut kaikkensa. On aika siirtyä eteenpäin. Päähuomio on siinä, mitä minä itse saan, ei siinä, mitä työpaikka tarvitsee.

– Organisaation odotukset johtajaa ja hänen johtamistapaansa konkretisoituvat palvelun erilaisina ilmentyminä ja tarpeina. Johtaminen onkin nykyään valtavirrassa palvelua. Johtajan palvelurooli ja -alttius ovat perusta, jonka varaan koko työyhteisö rakennetaan.

Natri korostaa ihmisten johtamisen kokonaisuutta. Perinteistä päätöksentekoa on koko ajan vähemmän. Kaikenlainen sparraaminen ja valmentaminen ovat isossa roolissa. Tavoitteet saavutetaan vahvalla vuorovaikutuksessa synnytetyllä tavoiteasetannalla.

– Johtaja on mahdollistaja.          

Miten sitten löytää kuhunkin toimeksiantoon halutun johtamisen ammattilaisen? Natrin ammattisilmä on kehittynyt tuhansissa henkilöhaastatteluissa ja sadoissa henkilöarvioinneissa.

– Haussa määritellään tarkasti tehtävä ja sen vaatimukset. Etsitään piirtyneen profiilin mukaista henkilöä. Meillä on käytössä takuujärjestelmä suosittelemamme kandidaatin varalta. Onnistuminen on tuiki tärkeää. Huono rekrytointi on tylsää paitsi henkilölle itselleen myös toimeksiantajalle talouden ja tuloksen vinkkelistä.

 – Mutta niin sanottuja yleisjohtajia on koko ajan entistä vähemmän.

– Johtajat tekevät äärettömän paljon töitä, yleensä 24/7. Siksi loppuun palamiset ovat yleisiä. Siksi johtajien pestit eivät ole aina halituimpia.

Natri kysyy, missä on kansakuntamme yhteinen muisti, esimerkiksi sellainen kokemus kuin Ylen puoliyhdeksän televisiouutiset sisältöineen.

– Tarkoitan muun muassa ymmärrystä muusta yhteiskunnasta, sen toiminnan ymmärtämisestä. Keskustelut muiden ihmisten kanssa kulttuurista, politiikasta, taloudesta, urheilusta – mistä vaan laajentavat ihmisten kokonaiskuvaa. Laaja-alaisuudella on aina tilauksensa, vaikka työtodellisuus onkin rajatumpi.

Natrin mielestä johtajien kansalaisvelvollisuuksiin kuuluvat sivistys ja laaja-alainen maailmankatsomus.

– Eri koulutuksen tasoilla peruskoulusta lähtien meillä on syytä satsata yleissivistäviin tietoihin ja taitoihin.

Suomalaisen yhteiskunnan oma erityispiirre on insinöörien paljous. Heitä on suhteessa enemmän kuin muualla maailmassa.

– Humanisteille on oma tilauksensa vaikkapa johtamisen laaja-alaisuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Jos johtamista lähestyy vain tuotannon vinkkelistä, arki saattaa muodostua kompleksiseksi.

– Työtä ei pidetä vain leivän hankinnan mahdollistajana.

– Eri ikäisten, erityisesti nuorten, mielenterveysongelmat ovat tuntuvasti yleistyneet. – Epävarmuus piinaa; ihmiset miettivät, minkälaisen maailman he jättävät lapsille. Tässä suhteessa ylpeilyyn ei ole isosti aihetta.

– Työyhteisössä, työpaikalla oleva hiljainen tieto on tuiki tärkeä. Tämä tieto välittyy vain aidoissa kohtaamisissa. Kahvi- ja lounastapaamiset ovat hyvin merkityksellisiä nimenomaan keskustelujen johdosta.

Natri huomauttaa, että virtuaalinen tiimi ei tee keksimisen, uudenlöytämisen murroksia, jotka ovat niin yrityksille kuin mille tahansa työyhteisöille välttämättömiä kehityksen ja uudistumisen kannalta.

 – Esimerkiksi työntekijöiden luottamus ei synny eikä syvene ruutumaailmassa, se tarvitsee aidot kohtaamiset.

– Täydellinen etätyö ei ole hyväksi yksilölle eikä työyhteisölle.

– Jos ihmiset ovat työssä kotona, he eivät käytä palveluja, kuten lounaspaikkoja. Viime vuodet laahannut kansantaloutemme ei nouse näillä konsteilla.