NELJÄ TÄHTEÄ: Titanique-toteutus herättää kysymyksiä – eläväinen ilmaisu tekee musikaaliparodiasta hemaisevan

Onnettomuus koskettaa edelleen syvästi ihmiskuntaa, vaikka siitä on kulunut jo runsaat 110 vuotta. Loisteliaan höyrylaivan järkyttävä kohtalo inspiroi edelleen taiteilijoita Titanic-muisteluihin.

Oman ikäpolveni ihmisille uppoamattomana pidetyn Titanicin mystinen kohtalo konkretisoitui kaikessa karmeudessaan syyskuisena myrsky-yönä vuonna 1994, jolloin M / S Estonia upposi reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Kylmä Itämeri syleili hengiltä runsaat 850 ihmistä.

Titanique-musiikaali sai kantaesityksensä vuoden 2017 joulukuussa Los Angelesissa. Monien maailmannäyttämöiden kautta esitys on vasta tänä keväänä päätymässä Broadwaylle New Yorkissa, joten Tampereella olemme hyvissä ajoissa liikkeellä.

Musikaali parodioi James Cameronin ohjaamaa, käsikirjoittamaa ja tuottamaa romanttista katastrofielokuvaa vuodelta 1997. Leffa kertoo osittain kuvitteellisen tarinan matkustajahöyrylaivan mysteerisestä onnettomuudesta.

Komediateatterilta pienen kävelymatkan päässä on vesistörikkaan Suomen 16. suurin järvi. Maamme sisävesien pahin vesiliikenneonnettomuus sattui vuoden 1929 syyskuussa nimenomaan Näsijärvellä, jolloin HL Kuru upposi, ja 136 matkustajaa hukkui. Näsikalliolla seisova haaksirikon muistomerkki muistuttaa surullisesta tapahtumasta. Titanique-esityksessä katsojan ajatuksiin palaa väistämättömästi myös paikallinen vesiliikenteen historia.

Ihmiskunnan pysyvässä muistissa olevat suuronnettomuudet ovat herkkiä asioita. Siksi minäkin pohdin ensi-illan ajan monia kysymyksiä, jotka kumpusivat siitä, voiko loputonta surua ja kaipausta aiheuttavaa katastrofia käsitellä ja sanoittaa villillä huumorilla. Elettävässä ajassa niin sanotut hyvät tavat ovat kortilla, joten pelikenttä on varmasti siltä osin vapaa. Mutta jokainen ratkaisee suhtautumisensa tykönään.

Marla Mindellen, Constantine Rousoulin ja Tye Bluen käsikirjoitus on todellinen runsauden sarvi. He ovat kutoneet ehjän kokonaisuuden hyvin pienistä ja tarkoista yksityiskohdista. Englannissa ihmisten luokkarajat ovat selkeät. Titanique tarjoilee silmät avaavasti muun muassa eliittisen yläluokan ja alaluokan välejä loistoaluksen eri kansilla. Vauraat ja ylväät ovat ylätasoilla, vähäiset ja vaatimattomat pohjakerroksissa.   

Jutun ytimessä ovat köyhä nuori mies Jack Dawson ja rikas mutta onneton tyttö Rose DeWitt Bukater. Juoni rakentuu moni-ilmeisesti rakkaustarinan ympärille. Sopassa on monta lusikkaa, keitoksessa vahvat annokset huumoria ja satiiria. Asioista tehdään surutta pilkkaa ja ivaa. Aika, paikka ja tapahtumat menettävät liioittelussa realistiset mittasuhteet. Roolihenkilöt näyttäytyvät vahvasti karikatyyreina. Titanique on puhdasoppinen parodia.

Uljaan Titanicin neitsytmatkaa seurataan Céline Dionin kautta, joka väittää selvinneensä hengissä Titanicin uppoamisesta 114 vuotta sitten. Kuten tiedämme, tämä kaikkien aikojen menestyneimpiin kuuluva kanadalainen naisartisti on erityisen tunnettu Titanic-elokuvan tunnuskappaleesta My Heart Will Go On.

Tekstin kääntäjä Katja Peacock ja esityksen ohjaaja Olka Horila ovat maustaneet esitystä todellisilla suomalaiseen maaperään ja lisäksi Tampereelle luontevasti istuvilla älynväläyksillä. Mukana menossa ovat muiden muassa rautakansleri Kalervo Kummola ja pormestari Ilmari Nurminen. Peacock viljelee kiitettävästi supisuomalaisia sanontoja ja paljon kertovia ilmaisuja. Tekstiä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla.  

Nicholas James Connellin musiikin ohjaus, orkesteroinnit ja sovitukset muodostavat kansainvälisen tuotannon kestävän ja taipuisan selkärangan. Laulut suomentanut, itsekin näyttämöllä taituroiva Hanna Kaila, musiikin tuottanut Joona Kukkola sekä kapellimestari Maritta Manner ovat hoitaneet vahtivuoronsa ansiokkaasti: musiikki toimii lujana liimana laivamatkan syviin vesiin asti.

Loistavana oivalluksena on esimerkiksi kohtaus, jossa Kapteeni laulaa muutaman sanan verran Titanic-hymniä Sua kohti Herrani.

Titaniquen rikkaan ilmaisun peruspilareita on myös Osku Heiskasen koreografia.Kuten arjessakin, liike tuo tässäkin iloa ja on lääkettä moniin tuskatiloihin.

Erityismaininnan ansaitsee Lauri Ketonen, joka taituroi niin hemaisevana Merimiehenä, kipakan kipunoivana Rosen äitinä kuin yllätyksellisenä Jäävuorena. Tina Turnerin River Deep, Mountain High svengaa ja säteilee kiireestä kinttuihin Ketosen tulkinnassa.

Jo monista TV-sarjoista, elokuvista ja Tampereen Työväen Teatterista tuttu Jon-Jon Geitel Jackinä sulattaa sydämet hurmaavana rentun ja ihannevävyn yhdistelmänä. Näyttelijäntyö, musisointi ja tanssi ovat vahvassa tasapainossa hänen roolityössään.

Jackin lemmityn, ylhäisen Rosen roolissa Ushma Olava ylhäisenä Rosena näyttelee tunteikkaasti niin nuoren rakkauden roihun kuin pakkoavioliiton tukahduttavan tuskan.  

Tuomas Korkia-aho hienostelevan sulhasmiehen roolissa on nokkelakielisyyden, etikettimäisen käytöksen sekä kehollisen viestinnän nero. Näimme Korkia-ahon alun aurinkoisena nuorukaisena, ja parodian nytkähdettyä liikkeelle hän oli jo sliipattu narsistinen ylimystökeikari. Korkia-ahon ilmaisu on ilo silmälle.

Housuroolissaan Maija Siljander isännöi tarmokkaasti kapteenina komentosiltaa ja piiskaa henkilöstöään ottamaan kaiken tehon aikansa moderneimman höyrylaivan mäntähöyrykoneista ja höyryturbiinista. Myös Siljander on Suomen Teatteriopiston kasvatti.

Hanna Kaila on irlantilaisrouva Molly Brownin roolissa kolmantena pyöränä.  All by Myself -laulun tulkinta on riipaisevan koskettava. Kaila on monille tuttu elokuvien ääninäyttelijänä.

Koko tiimi koostuu vahvoista ammattilaisista, joten lopputulos on arvoituksellista parodiaa.

Pukusuunnittelija Jarkko Valtee vahvistaa ajankuvaa taidokkailla asuillaan.

Niko Sahlmanin suunnittelemat kampaukset ja maskit terävöittävät kunkin roolihahmon erityisyyttä. Maskeerauksen ja kampausten ihmeitä teatterissa on, kun luonnonvaaleasta tehdään tummaverikkö ja brunetesta blondi. Erityismaininnan ansaitsee hienostelevan sulhasmies Calin kampaus.

Ja takaisin alkupohdintaan: antaako suuronnettomuuden ympärillä pyörivä teema tilaa naurulle? Ainakin tässä tapauksessa vastaus on kyllä. My Heart Will Go on, laulaa Céline ja A New Day Has Come, lupaa koko kööri.

Welcome aboard and abroad! Titanique on täysin merikelpoinen. Trygg resa! Keep smiling.