NELJÄ TÄHTEÄ: Kaksijakoinen maanisä ja hänen valta-aikansa saa kasvot Kansallisteatterin Toisessa tasavallassa

Esa Leskinen on tehnyt historiallisen suuren ja syväluotaavan urakan, kun hän on rakentanut Toinen valtakunta -näytelmän. Käsikirjoitus pohjaa laajaan lähdeaineistoon, mikä varmistaa näytelmän sisällön ja sanoman realistisuutta. Urho Kekkonen herätti jo eläessään voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan, ja kannattajien ja vastustajien rintamalinjat ovat ehkä liudentuneet mutta eivät hävinneet.

Leskisen käsikirjoitus on monipuolisuudessaan raikas. Kekkosen elämäkerta on kaikkinensa niin runsas, että kaiken tai edes suurimman osan mahduttaminen yhteen näytelmään on silkka mahdottomuus. Leskinen on valinnut harkiten ja perustellusti näytelmän yksityiskohdat. Hän on nostanut esille myös vähemmän julkisuudessa olleita asioita ja tapahtumia.

Kun Leskinen on kirjoittanut Toista tasavaltaa -näytelmän sydänverellään, hän on jo teoksen syntyhetkissä saanut miettiä ohjauksellisia ratkaisuja. Ohjaus ei ole ollut helppo rasti. Leskisellä sujuttelee mestarillisesti ylivuotavaista tarinaa koukuttavasti rastilta rastille. Toteutuksen elokuvallisuus auttaa hahmottamaan historiallisesti ratkaisevat etapit ja niiden syy-seuraussuhteet.

Aina ei käsikirjoituksen ja ohjauksen pysyminen samoissa hyppysissä ole onnistunut ratkaisu. Nyt on!

Käsiohjelma ansaitsee erityisen kiitoksen historian poiminnoista vuosilta 1944-1991. Jyrki Koskelon tekstit auttavat katsojaa seuraamaan ripeätahtisen näytelmän kulkua ja jatkamaan opiskelua myös kotisohvalla.

Kati Lukka on käsite suomalaisten lavastussuunnittelijoiden kastissa. Hänen innovatiivisuutensa ansiosta spektaakkelimainen historiallinen näytelmä esitetään puitteissa, joissa historian lehdet havisevat sekä herkästi että äänekkäästi.

Suomessa on aina äänekkäiden vastustajien ja madaltajien joukko, jolla ei ole Kekkosesta mitään hyvää sanottavaa. Voidaan puhua jopa Kekkos-vihasta. Tämäkin puoli tulee hyvin näkyväksi Leskisen Toisessa valtakunnassa.

Kekkosella on myös uskolliset tukijat ja hänen elämäntyönsä arvostajat. Pielaveden lahja Suomelle säilyttää tulevinakin aikakausina karismaattisen maineensa ja lujatahtoisen päättäväisyytensä sekä näkemyksellisen työnsä kansakuntamme kestomuistissa. Leskinen on kuvannut Kekkosta taitavasti kansanmiehenä, joka jalkautui nöyrästi tavallisten ihmisten keskuuteen.

Annan ison arvon sille, ettei Leskinen asetu näytelmässään sen enempää Kekkosta fanittavien kuin häntä väheksyvien leiriin.

Toimiva on ohjaajan ratkaisu jakaa Urho Kekkosen rooli nuorempaa Kekkosta esittävälle Janne Reinikaiselle ja vanhempaa Kekkosta näyttelevälle Vesa Vierikolle.

Janne Reinikaisen UKK:ssa kutkuttaa hänen elinvoimaisuutensa, innostuneisuutensa sekä leikkimielisyytensä. Reinikaisen Kekkonen on hereillä, ja hän tarttuu avautuviin mahdollisuuksiin.

Vesa Vierikko koskettaa syvällisyydessään ja kivuliaisuudessaan valtiomies Kekkosena. Vierikko tekee konkreettisiksi kohtuuttoman paineen ja painolastin alla olevan puurtajan arjen. Vierikko herättää minussa suurta sympatiaa elämänsä kansakunnallemme uhranneelle valtiomiehelle.

Vierikko lopettaa teatteriesiintymisensä iäkkäänä Kekkosena. Tämä roolityö jää kansakunnan muistiin UKK:ta ymmärtävänä ja hänen elämäntyötään arvostavana suorituksena.

Mitä herkkupaloja roolisuoritukset ovatkaan, kun niiden esittäjät ovat sataprosenttisesti mukana ja liekeissä tehtäviensä innoittamina!

Taisto Oksasen Josif Stalin marssittaa näyttämölle äärimmäisen autoritaarisen, totalitaarisen ja julman verisen diktaattorin, jota pelättiin syystä. Oksasen Stalin muistuttaa roolihenkilön itsestään rakentamasta jumalankaltaisesta hahmosta ”Isä Aurinkoisesta”.

Oksanen esittää lisäksi Johannes Virolaista, Jaakko Hakalaa, Pentti Pekkarista sekä Ilkka Suomista. Kaikki mahtuvat omaan elämänkaareni, joten voin sanoa, että Oksanen toi poliitikkojen olemukset tunnistettavasti esille.

Jukka Puotila vain parantaa juoksuaan lyömättömänä ihmis- ja luonnekuvaajana. Puotila piirtää teatterin historiaan jäljen J.K. Paasikiven roolissa. Puotila ilmentää elämänviisaan tasavallan presidentin näkemyksellisyyttä ja viisautta.

Esa Leskisen ohjauksessa Paasikivellä on kantava asema Kekkosen keskustelukumppanina niin aikalaisena kuin jo tuonilmaisiin siirtyneenä.

Paasikiven osan ohella Puotila taituroi Sulo Hostilana, Martti Miettusena, Paavo Rautkalliona, Mauno Koivistona sekä Jan-Magnus Janssonina. Erityisesti Koivisto ja Jansson ovat tunnistettavan herkullisia.

Esa-Matti Long heittäytyy täysiverisesti diplomaatti Vladimir Stepanovin saappaisiin. Suomen poliittiseen päätöksentekoon voimakkaasti vaikuttamaan pyrkineen Stepanovin synnyttämät vaaranpaikat tulevat kristallinkirkkaiksi Longin ilmeikkäässä roolityössä.

Long tekee lisäksi Jalo Auran, Lassi Hiekkalan, Väinö Leskisen, Pentti Halosen, Lauri Sutelan sekä Juha Engströmin roolit upealla pieteetillä.

Katariina Kaitue kunnostautuu etenkin ilmeikkäänä Tulkkimummona. Hänen suurenmoisessa roolisalkussaan ovat Johan Helon, Hella Wuolijoen, Sylvi-Kyllikki Kilven, Kyllikki Pohjolan, Irma Rosnelin, Tellervo Koiviston, Pekka Tarjanteen sekä Ylen toimittajan pyrähdykset.

Sari Puumalaisen roolikavalkadissa toteutuvat iskuvoimaisina Jussi Annalan, Hertta Kuusisen, Tyyne Leivo-Larssonin, Irma Torven, Sirkka Lankisen, Eeva Kaupin, Ele Aleniuksen ja Eino Uusitalon osat.

Kristiina Halttu kiillottaa Martta Salmela-Järvisen, Elsa Karppisen, Judith Nederström-Lundénin, Hilma Juntusen, Impi Lukkarisen, Edith Terästön, Hilja Väänäsen, Mirjam Tuomisen, Anna-Liisa Hyvösen, Rauno Sauron ja Risto Leskisen poliittista ja yhteiskunnallista työtä.

Petri Liski puhuttelee etenkin Ahti Karjalaisena. Jälleen erikoiskiitos ohjaajalle, ettei hän esitä Karjalaista korkittoman pullon ystävänä.

Heikki Pitkänen riipaisee Tsekkoslovakian Helsingin suurlähettiläs Zdenék Urbanina. Diplomaatin hätä ja suru kotimaansa miehityksestä toistuvat Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan. Kekkosen Suomelta ei herunut minkäänlaista julkista apua eikä tukea Tsekkoslovakialle. Tämä tapaus on yksi maamme häpeätahroista.

Valtteri Simonen luo hahmon liennytyksen ja suojasään ajan neuvostojohtajana toimineelle Nikita Hruštšoville, valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Andrei Zdanoville, pääministeri Aleksei Kosyginille, puolustusministeri Dmitri Ustinoville sekä diplomaatti Juri Derjabinille. Simonen maustaa neuvostovenäläiset hahmot näköisikseen sielunpoimuihin asti.

Antti Pääkkösen harteilla ovat L.O. Hirvensalon, Erkki Koiviston, Viktor Lebedevin, Juha Rihtniemen, Bernard Guflerin, Olli Kervisen, Andrei Kovalevin sekä Erkki Kivalon piipahdukset. Erityisen herkullinen on hänen tulkintansa diplomaatti Lebedevistä.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…, jää korvamatona soimaan. Toinen tasavalta on niin kansakunnallisesti kuin yhteiskunnallisesti merkittävä teos. Se avaa Urho Kekkosen ajan maailmaa kotimaassa, Euroopassa ja koko maailmassa. Liki kaikkien poliittisten ryhmittymien yhteisesti ylläpitämä suomettumissyherö kuvautuu koskettavasti raamikkaan käsikirjoituksen ja loistokkaan toteutuksen ansiosta. Kysymyksiä herää mutta kiviä ei lennä.