NELJÄ TÄHTEÄ: Spektaakkelimainen Don Carlos heittää 80-vuotiaan oopperan vahvasti uudelle vuosikymmenelle

Tampereen Ooppera on koko taipaleensa ajan halunnut olla taiteellisesti ensiluokkainen, esiintyjiltään tasokas sekä teosvalinnoillaan ajankohtainen. Näiden ansiosta Tampereen Ooppera on lunastanut arvostetun paikan suomalaisessa kulttuuritarjonnassa, ja sen tuotannot herättävät aidosti kansainvälistä kiinnostusta.

Tämänkertainen Don Carlos -toteutus ansaitsisi tulla esitetyksi maailman merkittävimmillä oopperalavoilla. Pirkanmaalaisten ei todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan huippuluokan oopperan perässä.

Tampereen Ooppera saa Don Carlosistaan vauhtia ja voimaa yhdeksännelle vuosikymmenelleen.

Don Carlosin voima piilee ajasta aikaan ja polvesta polveen oopperan ovelassa poliittisessa juonittelussa, raastavassa kolmiodraamassa ja loisteliaassa musiikissa – sävelissä ja aarioissa. Rakkauden ja politiikan koktaili on aina vaarallinen yhdistelmä mutta joka kerta yhtä kutkuttava ja uteliaisuutta herättävä.  

Kuulija ja katsoja löytää helposti Don Carlosin sisällöstä ja sanomasta yhtymäkohtia vallitsevaan maailman tilanteeseen. Niin myös nyt Herran armon vuonna 2026, kun suurvaltojen johtajat ja sellaisina itseään pitävät kukkoilevat koko ihmiskunnalle ja maailman kaikkeudelle. Puhumattakaan Jeffrey Epsteinin tapauksesta, jossa valtava joukko eri maiden johtajia on mukana seksuaalirikoksissa.

Don Carlos piirtää kuvan vallasta ja vallanhimosta sekä niiden seurauksista.

Giuseppe Verdin Don Carlos -oopperassa Elisabeth on avioitunut Espanjan kuninkaan Filipin kanssa, mutta hänen sydämensä kuuluu kuninkaan pojalle Don Carlosille. Valtiollinen koneisto on kuitenkin vahvempi kuin yksilöiden suuret tunteet.

On hyvä muitaa, että Don Carlosin tapahtumia ovat inspiroineet todelliset hahmot, kuten 1500-luvulla Espanjassa valtaa pitäneet kuningas Philip II, hänen poikansa Don Carlos sekä ranskalaislähtöinen kuningatar Elisabeth de Valois.

Esitystä seuratessani ajattelin monta kertaa, että onneksi meillä on Tampere-talo ja sen suomat mahdollisuudet.

80-vuotisjuhlaooppera on toteutettu täyteläisesti. Siinä on paitsi mahtipontinen musiikki myös upea esillepano lavasteineen, pukuineen, valoineen, videoineen, maskeerauksineen, kampauksineen ja kaikkine silmänruokineen.

Tuomas Parkkinen on Tampereen Oopperan luotto-ohjaaja. Joka kerta en ole ollut hirveän ihastunut Parkkisen ratkaisuista, mutta tällä kerralla pidän hänen ideoitaan erittäin toimivina ja oopperan kokonaisolemusta kiitettävästi mukailevina.

Parkkinen valjastaa ohjauksessaan suuren näyttämön tehokkaasti esityksen käyttöön. Hänen luomansa miljööt edustavat omaa aikaamme, mutta ne lujittavat oopperan tarinallisuutta ja kertomuksen historiallisuutta.

Juho Lindströmin lavastusratkaisut ovat kiitettävän harkittuja. Massiivinen valkoinen portaikko tarjoaa ilmeikkäät puitteet viisinäytöksiselle suurteokselle. Mahtavaa on se, miten kätevästi lavasteet on saatu elämään ja muuntumaan eri näytöksien tarpeiden mukaan. Lavastajan muoto- ja värikieli edustavat selkeyttä, joten ne nostavat roolihahmoja ja heidän välittämäänsä sanomaa.

Tuomas Lampinen on suunnitellut puvut, jotka kertovat kantajiensa asemasta ja roolista. Lampisen puvut ovat ilmeikkäitä ja vaikuttavia. Ainut, mitä jäin miettimään, on suurinkvisiittorin valkoinen pappispuku, joka perinteisesti on pyhän isän Paavin vaatteiden väri. Kardinaalit pukeutuvat punaiseen ja papit mustaan.

Ville Syrjä on suunnitellut valot. Valoilla on nykymuotoisissa oopperoissa valtavan iso merkitys. Tämänkertaisessa Don Carlosissa valoratkaisut antavat tarkistamisen ja toivomisen varaa. Näyttämöllä tapahtuu mielenkiintoisia asioita, jotka pimeyden takia eivät avaudu katsojille.

Toni Haarasen videosuunnittelu on kiitettävän harkittua. Erityisen mainio on Haarasen tapa kuvata Elisabeth de Valoisia.

Mika Kares on Filip II:n roolissa täydessä kukoistuksessaan ja elementissään. Kares on uuden sukupolven oopperataiteilija, joka valjastaa koko komeutensa roolihahmon ilmentämiseen. Hän on ilmeikäs ja eloisa. Hän ei käytä pakkoliikkeitä eikä patsastele. Kares lauloi innostuneesti ja vapautuneesti sekä tunteikkaasti Filipinsä.

Marjukka Tepponen on täydessä terässään huippukunnossa olevan äänensä kanssa Elisabethina. Hopeisesti soiva sopraano maalaa valtaisat tunnetilat iholle käyvästi. Tepponen säteilee valovoimaansa.

Tigran Hakobyan on uskottava Don Carlosin myrskyisässä elämässä, josta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Hänen tenorinsa soi niin lempeästi kuin surua ilmentävästi.

Kapellimestari Giancarlo Andretta johtaa uljaan Tampere Filharmonian huippusuoritukseen. Filharmonian tehtävänä on ilmentää mahtipontisia tunteita ja siinä orkesteri onnistuu kiitettävästi.

Tampereen Oopperan kuoro on kesto-onnistuja. Kuorokapellimestari Heikki Liimola pitää vuosi vuodesta tiukasti kiinni siitä, että kuorolaiset hoitavat postinsa kiitettävästi.

Erityiskiitos tanssijoille Leo Ikhilorille, Selma Kauppiselle, Ilona Karppelinille, Vincent Kinnuselle, Meri Kuntulle sekä Suvi Salmelle. Tämä ryhmä rikastuttaa oopperaa ainutlaatuisella tavalla.