”Maakunnalla olisi oltava isompi rooli kuin vain olla valtion rahan jakaja”

Maakunta- ja sote-uudistusta synnytetään nurinkurisessa järjestyksessä. Tampereen yliopiston Suomen historian professorin Pertti Haapalan mielestä maassamme on aito tarve itsehallinnollisille maakunnille, mutta niiden rakentamisessa menevät puurot ja vellit sekaisin. Haapala ei olisi paketoinut maakuntahanketta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistusta yhdeksi järkäleeksi. Hänen mukaansa uudistusten isot linjaukset olisi pitänyt nuijia ensimmäiseksi pöytään. Vasta linjapäätösten jälkeen vuorossa olisivat olleet ratkaisut sisällön yksityiskohdista. Historiantutkijan mukaan maahamme riittäisi maksimissaan kymmenen maakuntaa; paras lopputulos saavutettaisiin kuitenkin viidellä – kuudella suurmaakunnalla.

Pirkanmaa on ollut maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksen valmisteluprosessin mallioppilas.
Tampereen yliopiston Suomen historian professori Pertti Haapala muistuttaa, että Tampereen seutu on jo liki sadan vuoden ajan ollut elinvoimainen ja kasvava alue, joka tarvitsisi sopivan hallinnollisen organisaation.
– Tampere ympäristöineen on perinteisesti vahva talousalue, Haapala kiteyttää.
Kun valtio hallinnoi Suomea läänien avulla, Tampere vaikutusalueineen oli silloisella läänikartalla niin sanotusti ei kenenkään maalla.
– Tampere oli Hämeen läänissä, ja naapureina olivat Turun ja Porin sekä Keski-Suomen läänit. Tampere sijaitsi liian kaukana kaikkien näiden läänien pääkaupungeista. Teollisuuskaupunki kasvoi ja voimistui sitoen sadan kilometrin säteeltä alueet ja niiden ihmiset omaan vaikutuspiiriinsä.
– Tampere kasvoi myös koulutuksen keskukseksi. Esimerkiksi Lahti ei kiinnostunut yliopistosta, kun sitä sinne aikanaan tarjottiin.
Haapalan mukaan kysymys Tampereen alueen erikoispiirteet huomioivasta organisaatiosta on pompahtanut esille tasaisin aikavälein.
– Katsastusmies Reino Ajo määritteli Tampereen liikennealueen väitöskirjassaan jo vuonna 1946. Ajon ajatukset ovat täysin päteviä vielä tänäänkin.
Historiantutkija muistuttaa Pirkanmaan olevan nuori niin sanottu maakunta. Sen juuret ovat 1950-luvulla, ja nimikin on tuolloin keksitty uudissana.

Omaa lääniä kaivattiin

Pertti Haapala painottaa, että Tampereen seudulla oli aikanaan haluja päästä omaksi lääniksi, silloin kun maa oli vielä jaettu lääneihin.
– Sellaista ei vaan saatu lopulta aikaisiksi, hän hymähtää.
Historiantutkijan mukaan oma läänihanke tyssäsi valtakunnantasolla vastuuta kantaneiden puolueiden voimasuhdeajatteluun.
– Uuden läänin syntyminen olisi heikentänyt merkittävällä tavalla vanhoja läänejä, kuten Keski-Suomea, Hämettä sekä Turun ja Porin lääniä. Esimerkiksi Hämeen läänistä olisi jäänyt vain tynkä.
Haapalan mukaan koko Suomen kannalta Tampereen talousalueen käsittäneen läänin perustaminen olisi ollut järkevä ratkaisu.
– Kehittyvä ja kasvava alue olisi saanut paremmin voimavaroja eteenpäinmenoonsa.

Vallan uusjako hiertää rattaita

Moni kansalainen pähkäilee, miksi maakunta- ja sote-uudistuksen maaliin vieminen on työläämpää kuin kivireen vetäminen.
Pertti Haapala sanoo, että hanke etenisi jo hyvää kyytiä, jos valmistelussa olisi ensin piirretty iso kuva, ja eduskunta nuijinut siitä päätökset. Pääratkaisun jälkeen yksityiskohtien hiominen olisi onnistunut helpommin.
– Kaikki tietävät, että uudistuksen missio ja toiveet ovat hyvät. Käsittelyn tarpeeton mutkistuminen johtaa siihen, että tulosta ei synny. Uhkakuvana onkin se, ettei lopputulos vastaa alkuperäisiä pyrkimyksiä.
Pertti Haapalan mukaan uudistuksen takkuaminen juontuu muun muassa kuntien ja maakuntien poliittisista voimasuhteista.
– Päivänselvää on, että puolueet ovat laskeneet, minkälaisen aseman kukin puolue saisi uusissa elinvoimakunnissa ja itsehallinnollisissa maakunnissa. Kuka olisi suurin? Kenellä olisi isoin valta?
Haapala palauttaa muistiin 2000-luvun alkupuolen, jolloin suomalaista yhteiskuntaa koitettiin kehittää kuntaliitoksin.
– Monen kuntaliitoksen toteutuminen olisi merkinnyt keskustan vahvan kuntapuolueaseman heikentymistä, kapenemista. Kaavana näyttää olleen, etteivät kunnat yhdistyneet, jos liitos olisi merkinnyt keskustan vaikutusvallan vähenemistä.
– Tämän takia meillä on nytkin jumalattoman paljon pieniä kuntia, jotka kaiken kukkuraksi ovat liian köyhiä vastaamaan tehtävistään ja velvoitteistaan.
– Myös ruotsinkieliset kunnat ovat hangoitelleet kuntaliitoksia vastaan. Niissä on suojeltu nimenomaan ruotsalaisuutta, mikä sinänsä on oikein.
Helsinki, Tampere ja Turku ovat mekastaneet äänekkäästi maakunta- ja sote-uudistusta vastaan. Pertti Haapalan mukaan isojen kaupunkien nyreys on ymmärrettävää, eiväthän ne toki katso hyvällä omien budjettiensa puolittumista.

Himmelien himmeli

Tämänhetkinen maakunta- ja sote-uudistusvääntö vaikuttaa loputtomalta pyörittelyltä.
Pertti Haapala kuvaa suunniteltuja maakuntia himmeleiden himmeleiksi.
– Maakunta on vain hallintohimmeli, jos sillä ei ole muuta valtaa kuin jakaa valtion tilityksiä tai Euroopan unionin tukirahoja. Verotusoikeus olisi tärkeä ja luonteva jatkoaskel. Nykysuunnitelmissa maakunta jää vajaavaltaisena loukkuun valtion ja kuntien väliin.
Haapala ihmettelee pyrkyä yhdistää kaksi täysin eri asiaa.
– Maakuntauudistuksella ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen remontilla ei ole välttämättä keskenään mitään tekemistä, vaikka kumpaakin tarvitaan.

Tila oikealle maakunnalle

Pertti Haapalan mukaan Suomessa on tarve luoda oikeat maakunnat.
– Maakuntien pitäisi saada aito päätösvalta.
Historiantutkijan mukaan yhteiskuntamme on perinteisesti ollut valtiovetoinen.
– Tämä kummittelee nykyisessäkin harjoituksessa siinä, ettei maakunnille ole kaavailtu verotusoikeutta.
Haapalan mielestä suunniteltu malli Suomen jakamisesta 18 maakuntaan on järjetön.
– Tarvitsemme korkeintaan kymmenen maakuntaa. Paras ratkaisu olisi jakaa maamme viiteen – kuuteen suurmaakuntaan.
Haapalan mukaan maakunnan kriteerinä voisi olla yksinkertaisesti sen elinkelpoisuus ilman suuria tulonsiirtoja valtiolta.
– Lähtökohtana tulisi olla, että maakunta tulee omilla varoillaan toimeen, hän kiteyttää.
Historiantutkija avaa maakuntien haastetta vertaamalla niiden kokoja.
– Uudellamaalla on liki 1,7 miljoonaa asukasta, kun pienimmässä maakunnassa Keski-Pohjanmaalla on asukkaita saman verran kuin Tampereen Hervannassa.
– Pohjanmaan jakaminen kolmeen maakuntaan ei ole viisasta.
Haapala uskoo kuitenkin, että maakuntia tai vastaavia hallintoalueita tarvitaan ratkaisemaan sote-rahoituksen ongelmat.
– Näkisin, että maakuntien olisi oltava vain hallinnollisia yksiköitä.
Haapala ihmettelee, miksi maakunta- ja sote-uudistukseen täysin kuulumaton asiakkaan valinnanvapauskin on liitetty historialliseen remonttiin.
– Valinnanvapausasialla ei ole minkäänlaista roolia tässä asiayhteydessä.

Kuntien määrän on laskettava

Suomessa on vielä 311 kuntaa.
Pertti Haapalan mukaan kuntien määrä on tarpeettoman suuri.
– Sata kuntaa riittää, hän linjaa.
Historiantutkijan mukaan kuntakoon suureneminen on hyytynyt poliittiseen umpikujaan. Kuntien koon järkiperäistämisen esteenä ovat niin paikalliset kuin valtakunnalliset valtakysymykset.
Haapala huomauttaa, että taannoinen kuntien suurentaminen olisi merkinnyt maaseutumaisten kuntien määrän vähenemistä, mutta eihän se tarkoita maaseudun tappamista.
– Monen pelkona on ollut, että suurkunta hävittää ”meidän kylän”.
Haapala muistuttaa faktoista.
– Kun kunta on pieni, se on vain pieni ja luulisi, että pienistä ongelmista selvitään. Yksi kyläkoulu ei kaada isoa kuntaa.
– Miten käy pienien kuntien tulevaisuudessa, näemme varmasti pian.

Vahvistuuko identiteetti?

– Maaseutupaikkakunnilla vallitsee erittäin vahva paikallisidentiteetti. Se on vahvuus, mutta sillä on lieveilmiönsäkin, Pertti Haapala sanoo.
Hänen mukaansa vahva identiteetti voi joskus ruokkia ennakkoluuloja ja uuden vastustamista.
Työn alla oleville itsehallinnollisille maakunnille Haapala ei helposti pue ylle identiteettimanttelia.
– Esimerkiksi Uudenmaan asukkaista noin kolme neljäsosaa on muualta tulleita.
– Myös Tampereen kaupunkiseudun väestöstä suuri osa on muualta muuttaneita. Maakunnat olisi siksi hyvä nähdä vain hallintoalueina, jotka turvaavat yhtä aikaa riittävät resurssit ja riittävän paikallisuuden. Näin maamme hallituskin varmaan ajattelee.

Itsehallinto ilman verotus-oikeutta on torso

”Toivotaan parasta, pelätään pahinta”

Kesätauoltaan viime viikolla eduskuntaan palanneet kansanedustajat odottavat kiivasta kädenvääntöä maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta.
SDP:n tamperelainen kansanedustaja Jukka Gustafsson kuittaa maakunta- ja sote-uudistuksen etenemisen: ”Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.”
– Yllättävän vähän pirkanmaalaiset kyselevät minulta maakunta- ja sote-uudistuksesta. Äänestäjien vaitonaisuus ja passiivisuus ihmetyttävät minua, sillä asia on suuruusluokaltaan historiallisen suuri. Maakuntalaiset, jotka kysyvät uudistuksesta, ovat lähinnä kiinnostuneita siitä, tuleeko hankkeesta mitään, Gustafsson kertoo.
Gustafssonin mukaan koko uudistuksen ajatus on karkuteillä. Hänen mukaansa alkuperäinen tavoite oli laittaa perusterveydenhuolto kuntoon ja varmistaa hoitoketjujen toimivuus.
Demarikansanedustaja kokee, että itsehallinnollisista maakunnista puhuminen tuntuu hyvin ristiriitaiselta.
– Nyky-ymmärryksen mukaan maakunnille ei tulisi verotusoikeutta, vaan ne olisivat valtion rahahanojen varassa, hän tarkentaa.
– Koen tässä vaiheessa koko maakunta- ja sote-uudistuksesta puhumisen ongelmaksi, koska meillä ei ole tietoa siitä, minkälaisen lausunnon eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta asiasta antaa. Tämän valiokunnat ratkaisut ovat koko asian jatkoa ajatellen avainasemassa, Gustafsson korostaa.

Verotusoikeus korostaisi päätösvaltaa

Perussuomalaisten ylöjärveläinen kansanedustaja Sami Savio pitää edelleenkin maakunta- ja sote-uudistuksen käsittelyaikataulua kuristavan kireänä.
– Hallituksen antaman tiedon mukaan lakien olisi oltava päätettävinä jo marraskuussa. Siihen on varsin lyhyt aika.
Saviota huolestuttavat edelleen maakunta- ja sote-uudistuksen perustuslaillisiin kysymyksiin liittyvät ongelmat.
– Laillisuuskysymyksissä ilman vastauksia ovat edelleen hoidon tason määritteleminen ja demokratian toteutuminen. Kansalaisten on saatava hoidot tasapuolisesti kaikkialla maassa, hän teroittaa.
Savio on aistinut viimepäivien aikana eduskunnassa, ettei siellä ole nyt yhtä kireä ilmapiiri kuin kansanedustajien jäädessä lomalle.
– Uskon, että kansanedustajat käsittelevät hanketta vastaisuudessa asiaperustein.
Savion mielestä itsehallinnollisten maakuntien vakavana pullonkaulana on se, etteivät ne ole saamassa verotusoikeutta.
– Pelkona on, että maakunnat ajautuvat varsin pienessä ajassa taloudelliseen ahdinkoon, hän miettii.
– Maakunnilla ei ole juurikaan liikkumavaraa tekemisissään ilman verotusoikeutta.

Eduskunta käsittelee muutakin

Kokoomuksen sastamalainen kansanedustaja Arto Satonen sanoo, että maakunta- ja sote-uudistuksen lisäksi eduskunnassa puhutaan tänä syksynä paljon tiedustelulaista ja irtisanomissuojan helpottamisesta.
– Varmasti eduskuntavaalien lähestyminen herättää kansanedustajien intohimoja myös valtion budjettia kohtaan, hän lisää.
Satonen odottelee kaikessa rauhassa maakunta- ja sote-uudistuksen jatkoa.
– Uskon, että asia etenee aikataulun mukaisesti ja ratkaisut syntyvät loppuvuoden aikana.
Satosen mukaan maakunnista tulee toimivia organisaatioita.
– Mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Maakunnatkin tarvitsevat oman aikansa toimintansa vakiinnuttamiseen.
– Maakunnat toteuttavat omanäköisyyttään esimerkiksi maakuntakaavojen tekemisellä. Jotkin maakunnat painottavat kauppaa ja teollisuutta kaavoittamisessaan, kun toiset keskittyvät matkailun kehittämiseen. Kyllä maakunnat pystyvät tekemään hyvin omalähtöistä kehitystyötä, Satonen sanoo.