Kehitys vie kolmeen suuntaan: keskittymiseen, supistumiseen ja autioitumiseen

Tampereen kehyksessä ja hyvien liikenneyhteyksien varrella olevilla Lempäälällä, Kangasalalla ja Ylöjärvellä on valoisa tulevaisuus. Kun kultaisesta renkaasta harpataan vain muutaman kymmenen kilometrin säteelle, haasteet alkavat. Pälkäneen ja Vesilahden vielä jokin aika sitten myönteiseltä näyttäneelle kehityskululle ei vastaisuudessa heru vetoapua sykkivästä maakuntakeskuksesta. Akaa sijaitsee Helsingin ja Tampereen muodostamalla kasvukäytävällä sekä moottoritien että rautatien varrella, mutta silti eteläisen kaupungin näkymät ovat sumuiset. Muuttoliiketutkimusta tekevä valtiotieteiden tohtori Timo Aro kuvaa Pirkanmaata Suomen pienoismalliksi. Hyvästä vauhdistaan ja kovasta kasvustaan kuululla maakunnalla on synkempikin puoli: voimakkaasti kuihtuvat ja näivettyvät alueet.

Alue- ja muuttoliiketutkija Timo Aro sanoo alueiden välisen eriytymisen voimistuvan entisestään. Hänen mukaansa supistumiskierteeseen joutuneet kunnat ajautuvat ahdinkoon. Elämänpiiri pysähtyy. Asukasluku pienenee, ikärakenne vääristyy. Syntyvyys on olematonta. Muuttotappio piinaa. Vetovoima hiipuu.[/caption]

Alue- ja muuttoliiketutkija Timo Aro asuu Porissa.
– Kun katson täältä runsaan sadan kilometrin päästä Pirkanmaata, maakunnan asiat näyttävät olevan varsin hyvällä tolalla, hän kuvailee.
– Kun kohdennan kiinnostukseni Pirkanmaan eri laidoille: ylä-, lounais-, luoteis- ja eteläosiin, maakunnan kahdet kasvot piirtyvät tunnistettaviksi. Erot voimakkaasti kehittyvän ja kasvavan Tampereen kaupunkiseudun ja taantuvien ja tyhjenevien maaseutumaisten syrjäseutujen kesken ovat rajut. Pirkanmaa on kuin Suomi pienoiskoossa, kun tarkastelemme alue- ja väestökehitystä, Aro luonnehtii.
Pirkanmaan 22 kunnan alueella kehitys vie selkeästi kolmeen suuntaan: keskittymiseen, supistumiseen ja autioitumiseen.

Tampereen seutu vain pullistuu

Tampere ja kehyskunnat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi ovat hyvässä etukenossa tulevaisuuden ja menestymisen suhteen.
Timo Aron mukaan samanlainen myötäinen vallitsee Turun, Jyväskylän ja Oulun kaupunkiseuduilla. Metropolialue on omassa ylhäisessä kasvukategoriassaan.
– Keskuskaupunkien ja niiden rajanaapureina olevien kuntien elinvoima ei sitten enää kannakaan kovin pitkälle muuhun maakuntaan, Aro teroittaa.
– Keskuskaupungista ja kultaisesta kehästä ei tarvitse tulla kuin vain pari kolmekymmentä kilometriä ulospäin, niin elämä ei syki enää yhtä kiivaasti kuin ytimessä. Elinvoima tyssää kuin seinään kehyskuntien ulkorajoilla, hän avaa.
Taannoin Tampereen kaupunkiseutuun liittyneet Orivesi ja Vesilahti eivät nykyään hyödy juuri lainkaan seudun vahvasta kehitysvauhdista.
– Orivesi, Hämeenkyrö ja Vesilahti voivat menestyä vielä asumisen kuntina, mutta elinkeinoelämän kiinnostus ei yllä niiden maaperälle saakka. Yrityskenttä tuijottaa Tampereelle ja naapurikuntiin, Aro kertoo.
– Muun muassa liikenteellisesti hyvissä asemissa oleva Pälkäne on menettänyt vetovoiman, joka sillä oli vielä lyhyt aika sitten, hän lisää.
Aron silmin Pirkanmaan tulevaisuuden kuva on kirkas.
– Tampere ja siihen tiiviisti yhteen hitsautuneet kehyskunnat kuorivat kermaa. Tampere naapureineen vain tiivistyy ja saa koko ajan lisää asukkaita. Kaupunkiseutu imee muuttajia niin omasta maakunnasta kuin muualtakin Suomesta.
– Pirkanmaan reuna-alueilla olevien kuntien kohtalona on supistuminen ja näivettyminen. Kuntien ikärakenne vinoutuu. Kuolleita on paljon enemmän kuin syntyneitä. Työikäiset ihmiset vähenevät. Erityisen vaikeisiin tilanteisiin ajautuvat ne yritykset, jotka toimivat maakunnan reuna-alueilla. Haaste on siinä, miten ne onnistuvat saamaan ammattitaitoista työvoimaa. Aikamme trendin mukaisesti työntekijät odottavat asuinpaikkakunnaltaan muun muassa monipuolisia harrastus- ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, Aro toteaa.

Ääripäät karkaavat toisistaan

Timo Aro korostaa, ettei kaupungistumisen ja nykymuotoisen alue- ja väestökehityksen suuntaa muuta mikään maailman mahti.
– Kehitystrendit etenevät voimakkaasti omia uriaan. Ominaista muutokselle on se, että ääripäät karkaavat historiallisen kauaksi toisistaan. Muutoksen rajuus on uutta, hän pohtii.
Aron mukaan esimerkiksi Pirkanmaan eri kunnat ovat sijaintinsa ja aiemman politiikkansa vankeja.
– Rimpuileminen irti negatiivisesta kehityksen pyörteestä on liki mahdotonta. Niin valtakunnan kuin paikallisellakin tasolla tehtävät päätöksen konkretisoituvat tavallisesti vuosikymmenen tai kahden kuluttua, hän muistuttaa.
Aron mielestä kunnissa kannattaisikin ottaa härkää sarvista ja myöntää tosiasiat. Hänen mukaansa kuntien ei kannata odottaa tulevaisuutensa ratkaisua siihen asti, kun ne julistetaan talouden kriisikunniksi.
– Etenkin jos maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutuu, moni kunta jää todella tyhjän päälle.

Väärä aluepolitiikka kostautuu

– Suomessa on pidetty liian kauan yllä totuudenvastaista kuvaa, että koko maa pystytään pitämään asuttuna ja että yhteiskunta kykenee tarjoamaan yhdenmukaiset palvelut jokaisessa niemessä ja notkelmassa, Timo Aro kritisoi.
Aron mukaan Suomessa on kerta kaikkiaan harjoitettu täysin vääränlaista aluepolitiikkaa.
– Olemme siinä hetkessä, jossa kohtaamme tosiasiat. Faktat on tunnustettava. Suomi ei ole enää samanlainen maa ja yhteiskunta kuin muutama vuosikymmen sitten. Aluepolitiikalle ja aluekehitykselle on annettu koko ajan katteettomia lupauksia.
Aro ei halua olla jälkiviisas, mutta hänen mukaansa Suomen olisi pitänyt tehdä kasvukeskuspolitiikkansa jo kauan sitten.
– Askeleet nykymuotoiselle alue- ja väestökehitykselle otettiin jo vuosikymmenet sitten. Ne ovat taatusti olleet valtiojohdon tiedossa koko ajan. Muutokset tapahtuivat 2010-luvulle saakka hiljaisesti hiipien. Viime vuosien aikana seuraukset ovat tulleet konkreettisesti isosti näkyville.
Aron mielestä nyt on viimeinen hetki haudata puheet koko maan asuttuna säilyttämisestä. Hänen mukaansa tämä asia olisi nostettava vahvasti esille ensi huhtikuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa.
– Nyt olisi poliitikkojen päästävä väännöistään ja käännöistään eroon.

Miten tuemme heikkoja alueita?

– Ajankohtainen kysymys on, miten yhteiskuntamme ratkaisee heikkojen alueiden tukemisen, Timo Aro esittää.
Aron mukaan Suomen menestyminen lepää tulevaisuudessa kolmen kivijalan varassa. Kasvukeskukset ovat metropolialue, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseudut sekä 12 keskisuurta kaupunkiseutua.
Metropolialue eli Helsinki, Espoo ja Vantaa ja niiden kehyskunnat pärjäävät kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseudut muodostavat oman kategoriansa. Tampereen kaupunkiseutu on näistä kolmesta päätään pidempi muita. Kaupunkiseudut menestyvät asumisen ja elinkeinoelämän saroilla.
Keskisuuret kaupunkiseudut, joihin kuuluvat muun muassa Jyväskylä, Kuopio, Seinäjoki, Vaasa, Lahti, Pori ja Lappeenranta, imevät väen ympäröivistä maakunnistaan. Näiden kaupunkiseutujen haasteena on pitää päänsä vedenpinnan yläpuolella. Uhkana on, että jokin tai jotkin näistäkin tippuvat.
– Syynä on se, että vielä isommat väestökeskukset alkavat vetää väkeä keskisuurista kaupungeista. Kyse on työntekijöistä. Siellä missä on työtä, ovat myös ihmiset.
– Koulutus, työpaikat ja palvelut vetävät.

Kaikille kaikkea -politiikka on poliittista itsepetosta

Suomessa on vihdoinkin tehtävä poliittiset valinnat

Alue- ja muuttoliiketutkija Timo Aro vaatii maamme poliitikkoja ja puolueita luopumaan retoriikasta, jossa vaaditaan kaikille kaikkea. Hän neuvoo suomalaisia ottamaan oppia Ruotsista. Siellä on tehty esimerkiksi kasvavia ja supistuvia alueita koskevat poliittiset valinnat jo kahden viime vuosikymmenen aikana. Aro muistuttaa, että länsinaapurissamme ovat vastaavat puolueet kuin meilläkin. – Suomessa olisi kyettävä vastaaviin valintoihin yhteiskunnan voimavarojen jaossa, hän sanoo.
Timo Aro sanoo suoraan, että Suomessa pidetään valheellisesti yllä uskomusta, jonka mukaan koko maa voitaisiin pitää asuttuna. Pötyä on myös se, että yhteiskunta pystyisi takaamaan ja tarjoamaan tasapuoliset palvelut kaikille kansalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta.
Aro näyttää Suomen karttaa, jolle värjätyt punaiset pisteet kuvaavat alueita, jotka ovat kokonaan tyhjentyneet vakituisista asukkaista vuosien 2005 ja 2015 välisenä aikana. Autioita alueita on lukematon määrä.
– Maamme päättäjien ja vastuunkantajien katseiden olisi oltava jo pitkällä tulevaisuudessa. Suomi kaupungistuu erittäin kiivasta tahtia. Alue- ja väestökehitys voimistavat nykyisestään railoa kasvavien ja supistuvien alueiden välillä. Syntyvyys on laskenut radikaalisti jo kahdeksan viime vuoden ajan, eikä asialle näytä olevan tulossa muutosta. Kuolleiden määrä on ollut jo muutaman vuoden ajan suurempi kuin syntyneiden määrä, tutkija herättelee.
– Myös työikäisten osuus koko väestöstä pienenee koko ajan. Tämä heikentää väestöllistä huoltosudetta edelleen, hän muistuttaa.
Timo Aron mielestä Suomella olisi oltava selkeät poliittiset ratkaisut niin kasvavia ja kehittyviä kaupunkiseutuja kuin supistuvia ja taantuvia alueita varten.
– Yhteiskunnassamme tapahtuvat alue- ja väestökehityksen muutokset eivät ole yllätyksiä. Signaalit tapahtuvista ja etenevistä kehityspoluista on ollut nähtävissä jo vuosikymmenien ajan. Maassamme ei vain ole reagoitu oikea-aikaisesti eikä riittävällä vakavuudella muutoksiin ja niiden seuraamuksiin. Haasteet ja ongelmat ovat olleet tunnistettavissa jo pitkän aikaa. Ne ovat tulleet selkeästi näkyviksi asioiksi viime vuosien aikana, hän korostaa.
Aro muistuttaa Suomen elävän hyvin samanlaista alue- ja väestökehityksen tietä kuin Ruotsissa on jo tapahtunut.
– Suomen ja Ruotsin välinen ero on siinä, että länsinaapurissamme ei ole ummistettu silmiä väistämättömältä muutokselta. Siellä on otettu härkää sarvista tehden vaadittavat pakolliset poliittiset päätökset, hän kehuu.
Aron mukaan Ruotsissa tehdään alue- ja väestökehitysratkaisuja pitkällä aikatähtäimellä.
– Meillä linjaukset syntyvät tavallisesti yhtä hallituskautta eli vain neljää vuotta silmällä pitäen. Tämä on lyhyt aikajänne, hän harmittelee.
Aro taustoittaa, että Ruotsissa vastuuta kantavat hyvin samanlaiset poliittiset puolueet kuin meillä Suomessa on.
– Länsinaapurissamme eri puolueet taitavat yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen.