Panu Rajala kirjoitti romaanin runoilija Yrjö Jylhästä 80 vuotta sitten käydyn talvisodan sankareiden kunniaksi. Kirjailija toivoo Erään soturin loppu -teoksen päätyvän kuunnelmaksi ja monologiksi. Jylhä ansaitsee paikan kansakunnan kaapin päällä paitsi sotarunoilijana myös Tulenkantajat-ryhmän voimahahmona ja maailmanrunouden etevänä suomentajana.

Talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi marraskuun viimeisenä päivänä 80 vuotta. Kirjailija, professori Panu Rajala on palannut maineikkaan sotarunoilijan Yrjö Jylhän (1903-1956) elämän loppuvaiheisiin juuri ilmestyneessä romaanissaan Runoilija Yrjö Jylhän tragedia – Erään soturin loppu. Kirjoittajan mukaan teos on kunnianosoitus kaikille talvisodan sankareille. Rajala soisi, että suomalaiset palauttaisivat muistiinsa Jylhän kansalliset saavutukset paitsi sodan kuvaajana myös suomalaista kirjallisuutta uudistaneen Tulenkantajat-ryhmän näkyvänä voimana ja maailmanrunouden mestarillisena kääntäjänä.

Runoratsu – sotaratsu -veistos on ihmisten silmissä koko ajan Satakunnankadun, Savilinnantien ja Sepänkadun risteyksessä Tampereen Amurissa.

Kuvanveistäjä Terho Sakin (1930-1997) luomuksen ohi rientävistä kovin harva muistaa sen olevan kunnianosoitus tamperelaissyntyisen runoilija-kääntäjän Yrjö Jylhän elämäntyölle.

Jylhän viimeinen leposija on Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.

Kirjailija, professori Panu Rajala on tarttunut jo kolme kertaa kynään tuotteliaan runoilijan, arvostetun kääntäjän sekä uudistushaluisen Tulenkantajien voimahahmon innoittamana.

Rajala on syventynyt Yrjö Jylhän elämänvaiheisiin kirjoittaessaan vuonna 2009 libreton Ilkka Kuusiston säveltämään Taipaleenjoki-oopperaan, jota esitettiin vuosien 2010 ja 2011 kesinä Ilmajoen Musiikkijuhlilla.

– Ilmajoen Musiikkijuhlien järjestäjät kyselivät eri kirjoittajilta aiheita talvisodan tiimoilta. Ehdotin oitis Yrjö Jylhää. Sotatantereena Taipaleenjoki on poikkeuksellisen kiinnostava ja innostava, sillä joen molemmilla puolilla oli yhtä aikaa kaksi runouden jättiläistä: suomalainen Yrjö Jylhä ja venäläinen Jevgeni Dolmatovski.

– Toivon kovasti, että professori Ilkka Kuusisto innostuisi vielä uudelleen säveltämään Jylhän lyriikkaa.

Parivaljakko Panu Rajala ja Vesa Karonen palautti Yrjö Jylhän kansakunnan tietoisuuteen tekemällä hänestä vuonna 2009 järkälemäisen elämäkerran Yrjö Jylhä – Talvisodan runoilija.

Kustannus HD on julkaissut juuri Rajalan synnyttämän romaanin Runoilija Yrjö Jylhän tragedia – Erään soturin loppu. Jo Talvisodan runoilijaa Karosen kanssa kootessaan Rajalan ajatuksiin jäi itämään ajatus palaamisesta itsemurhan tehneen merkkimiehen elämän viimeisiin traagisiin vaiheisiin.

Rajala toivoo, että Ylen Radioteatteri tarttuisi Erään soturin loppu -romaaniin ja tekisi siitä kuunnelman.

– Uskon, että sisäisen monologin muotoon kirjoittamani romaani saisi koskettavan tulkinnan myös jonkin teatterin yksinpuheluna.

Karski soturi ja herkkä lyyrikko

Yrjö Jylhä on ollut nurmen alla pian 63 vuotta. Hänen viimeinen leposijansa puskee heinää kuin kenen tahansa unohdetun vainajan hauta tamperelaisessa kalmistossa.

Suomalaiset muistelevat pian marraskuun 30. päivänä vuonna 1939 alkanutta talvisotaa, joka päättyi vuoden 1940 maaliskuun 13. päivänä.

Panu Rajala sanoo uuden Jylhä-romaaninsa olevan kunnianosoitus kaikille talvisodan sankareille.

Kirjailija korostaa Jylhän persoonan olevan poikkeuksellisen kiinnostava.

– Taipaleenjoen lohkolla komppaniapäällikkönä toiminut Jylhä makasi ja konttasi miestensä rinnalla sotatantereen sortuvissa juoksuhaudoissa maistaen maaliryhmän jäsenenä palavan teräksen käryä.

Rajala kiteyttää Jylhän olleen karski soturi, joka lunasti sotilaiden arvostuksen ehdottomalla tasapuolisuudellaan. Hän oli komppanian päällikkönä tiukan kurin mies.

Rajala nostaa esille Jylhän viljelemän ajatuksen, jonka mukaan suomalaiset sotilaat voittivat sodan, mutta maamme rauhanneuvottelijat hävisivät sen.

– Jylhä oli samaan aikaan herkkä lyyrikko.

Rajala muistuttaa, ettei maailmanhistoria tunne käydyistä sodista juurikaan runoilijoita, jotka olisivat olleet sotatantereella etulinjassa johtamassa joukkoaan.

– Jylhä tunnisti itsestään jotakin samaa kuin muinaisilla kreikkalaisilla sotureilla oli hahmossaan.

Rajala sanoo Jylhän käyneen siviilissä eräänlaisen sisäisen sotansa, kun hän avioitui Kirsti Svenssonin kanssa. Parisuhde oli myrskyisä. Jylhä sai vaimoltaan kuppatartunnan, joka johti miehen terveyden raunioitumiseen.  Jylhän ainoa sydämen rakkaus oli runoilija Katri Vala.

Rauhan aikanakin Taipaleenjoella

Yrjö Jylhä kuvasi Taipaleenjoen sotaolot koskettavan aidosti Kiirastuli-runokokoelmaansa. Siitä tuli koko kansan yhteistä henkistä omaisuutta.

Panu Rajalan mukaan Jylhä piirsi ja kaiversi talvisodan tantereen tapahtumat lähtemättömästi niin mieleensä, muistiinsa kuin sydämeensäkin.

– Jylhä jäi loppuelämäkseen henkisesti Taipaleenjoelle. Hän palasi aiheeseen ja teemaan tuon tuostakin.

Jylhä teki itsemurhan läheisen ja rakkaan ihmisen elämänpiirissä. Hän jätti hyvästit tälle maailmalle 30. joulukuuta vuonna 1956 Turussa veljensä kodin vessassa.

– Jylhä lähti hyvin suunnitellusti taivaallisille laitumille. Hän surmasi itsensä tutulla sotilaspistoolilla huolehtien siitä, etteivät läheiset kohdanneet täyttä hävitystä. Aseen lauettua se tippui vessanpönttöön.

Kirjoituspöydälle Jylhä oli jättänyt Kiirastulen niin, että viimeinen aukeama oli avattuna Näky-runosta.

”En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, / kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla. / Havahduksin tuskin elämään, kun kalman viima henkeää / jo sydämeeni sykkivään – pois, haudan lepoon menkää!”

Jylhä oli alleviivannut sanat: ”Sun paikkas meidän luonamme on ollut ja on aina; / sua emme hautaan nouda nyt, sun kouraas kalpaa paina, / mut taistelumme kesken jäi, muut jonka loppuun kesti; / se meist’ ei ole oikein, ei – ja vielä totisesti / saa meistä suojan synnyinmaa, jos tahdot sinä meitä: / puhalla meihin henki taas ja meidät tuleen heitä, / niin pohjanpoikain rinnalla me kerran taistelemme; / jos vannot sen, niin jätämme sun rauhaan, muuten emme…”

– Omien päivien lopettaminen on kova ratkaisu vahvalta itsekurin mieheltä. Hän oli sairas, masentunut ja turhautunut, Rajala miettii.

Kääntäminen avasi ikkunoita

Maailmankirjallisuuteen kuuluvien klassikoiden suomentaminen avasi Yrjö Jylhälle vaikuttavia ikkunoita maailmalle.

Panu Rajalan mukaan Jylhän käännökset William Shakespearen tuotannosta ovat henkevän kunniakkaat. Jylhä uppoutui teatterin keskeiseen aarteistoon suomentamalla näytelmät Kuningas Lear, Macbeth, Romeo ja Julia, Kesäyön unelma, Hamlet, Othello ja Venetsian kauppias.

– Jylhän ansiosta meillä suomalaisilla on pääsy myös Ranskan kansalliseepokseen Rolandin lauluun.

Jylhällä oli unelmansa.

– Hän haaveili Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden kaltaisen mestariteoksen kirjoittamisesta, joka olisi antanut kasvot toisen maailmansodan suomalaiselle osuudelle. Hänen voimansa eivät kerta kaikkiaan riittäneet suuren urakan valmiiksi saattamiseen. Kun Väinö Linna julkaisi Tuntemattoman sotilaansa, Jylhä tiesi mahdollisuutensa menneen. Jylhä ei pitänyt kollegansa kirjasta, josta kuitenkin tuli kaikkien suomalaisten tuntema sotaromaani.

Rajala harmittelee Jylhän ansioiden jääneen varjoon. Hän ansaitsee paikan kansallisgalleriassamme.

MATTI PULKKINEN