Akaan Kuvataiteilijoiden syysnäyttelyssä pääsee muurin tuntumaan – Olisiko aika keskustella Kulttuuritalo Laaksolan toiminnasta?

Mari Pirkkanen, esinekooste, 2018.[/caption]

Graafikko Taisto Koistisen puupiirros Opin ahjot on yksinkertaisuudessaan puhutteleva. Hienoja yksityiskohtia on paljon, mutta silti teos on toisaalta hyvin graafinen. Se kuvaa Arvo Ylpön koulun kiinteistöjä, mutta haluttaessa siinä voi nähdä myös rakennusmassan, muurin. Koulu paikkana ei välttämättä ole muuri. Pikemminkin oppiminen mahdollistaa muurin yli kiipeämisen. Toisille kiipeäminen on yksinkertaisempaa kuin toisille.

Taisto Koistinen, Opin ahjot, puupiirros 2019.[/caption]

Akaan Kuvataiteilijoiden syysnäyttely Muurit on avoinna Kulttuuritalo Laaksolassa 20. lokakuuta saakka. Töitä olisi voinut olla huomattavasti enemmän. Nyt niitä on 35 eteisaulassa ja yhdessä huoneessa. Kun kuvataiteilijat eivät jaksa pitää puoliaan, Laaksolan valtaavat muut. Seinille ilmestyy kaappeja ja näyttelysaliin katoksia. Olisi vakavan keskustelun paikka, mihin Akaassa saa esille kunnolla kuvataidetta.

Kulttuuritalo Laaksolan tarkoitus on nyt hämärtynyt sekamelskaksi.

Kristiina Maijalalla on oma tyylinsä maalata pastelleja. Työt näyttävät pyyhkäisyiltä ja ehkä ne tajunnanvirtaa ovatkin. Väri on tärkeässä roolissa. Ilmaisua voisi kehittääkin. Nyt katsoja pohtii, entä sitten.

Keramiikkaa on näyttelyssä esillä paljon. Samoin rautaromusta tehtyjä oivalluksia. Pieni tila ei anna oikeutta Mari Pirkkasen keramiikkatöille. Taideteollisuus muuntuu tarvittaessa moneksi. Liisa Turusen keramiikkalautaset ovat ehyt kokonaisuus, mutta missä on hyvä kohdevalo. Muurista on moneksi.

Ari Sarkanen, Punasiirtymä, öljy 2016.[/caption]

Pirkko Vakkilan valokuvat ovat sinänsä hyviä oivalluksia. Etsivä löytää Yksinäisyyden muuri ja Hävitettävä muuri olisivat vaatineet reunoilleen kunnon kehykset reunapahveineen.

Teijo Kokon installaatiot ovat oivalluksia. Taiteilija on selvästi pohdiskellut, mitähän graniitista saisi. Tuomo Rantaselta on esillä niin paljon rautaromusta tehtyjä hyviä töitä, että lähellä on runsauden pula.

Teijo Kokko, Rautanaamiot, rauta- ja graniitti-installaatio 2019.[/caption]

Ari Sarkasen öljyvärityö Punasiirtymä on vahva neljän työn kokonaisuus. Uudenlaista Sarkasta ovat myös öljyvärityöt Ylivoimainen este, Huomenna ja Tästä et mene.

Ari Sarkanen, Ylivoimainen este, öljy 2018.[/caption]

Helva Launokoski pohtii kahdella työllään, toinen keramiikkaa ja toinen grafiikkaa, Stairwayta ja Eva von Wehrt keramiikkatyö Vartija ja eväät saa hyvälle tuulelle. Anneli Vainosen temperatyö Pysyvä on herkkä hyvän havainnoitsijan luonnonkuvaus.

Näyttelyn kiintopiste, jos se olisi saanut tilaa ympärilleen ja ehkä myös korkeamman jalustan, on Teijo Kokon esinekooste Näkymätön muuri. Esineiden värit hämäävät ensiksi, mutta sitten mielikuvitus lähtee liikkeelle. Tarpeellisia esineitä, kyllä, mutta mihin? Entä voisiko tulla toimeen ilman?

Tuomo Rantanen, Syvyydessä, sekatekniikka 2019.[/caption]

Akaan Kuvataiteilijoiden näyttelyssä on päivystys tulevana viikonloppuna. Kannattaa poiketa ihmettelemässä.

Teijo Kokko, Näkymätön muuri, esinekooste 2019.[/caption]