Synnyttääkö Komediateatterin Dingo hurmion? – Musikaali on kunnianosoitus porirockille

Teatterinjohtaja Panu Raipia seuraa tarkalla silmällä Dingo-musikaalin mediatilaisuudessa Joel Mäkisen ja Saska Pulkkisen tarjoamia ennakkopaloja lauantaina 8. kesäkuuta ensi-iltansa saavasta musikaalista. Raipia miettii, kerääkö Dingo-musikaali 20 000 teatterivierasta. Hänen mielestään mahdollisuudet ovat hyvät.

Raipia kertoo, että Dingo-musikaali on uudenlainen aluevaltaus yli 30-vuotiaalle Tampereen Komediateatterille, jonka toiminta polkaistiin aikanaan käyntiin nimenomaan Jääkärin morsian -kesäteatteriesityksellä.

– Dingo-musikaalin kaltainen satsaus on monella mittarilla tarkasteltuna historiallinen juttu, Raipia sanoo.

Kanerva viihtyy suomalaisten musiikki-ilmiöiden parissa. Hänen ideastaan Rauman teatteri poimi ohjelmistoonsa Paula-musikaalin, josta tuli viimesyksyisestä kantaesityksestä lähtien todellinen vetonaula, jonka esittäminen jatkuu tulevanakin syksynä.

– Miksi Dingo ansaitsee musikaalinsa? Porilaisyhtye sai aikaan ainutkertaisen manian 1980-luvun Suomessa. Ilmiöstä paisui aito hysteria sanan myönteisessä mielessä. Bändin tarina on merkkitapaus koko kotimaisessa populäärimusiikin genressä, Kanerva miettii.

– Silloinen suosittu tv-ohjelma levyraati nosti rysäyksellä Dingon suomalaisten tietoisuuteen. Yksi televisioesiintyminen räjäytti pankin. Tunnemme menestystarinan, joka on vertaansa vailla, Kanerva hehkuttaa.

Kanervan mukaan Dingo on monipuolinen ajankuva 1980-luvun Suomesta.

– Nyt vuonna 2024 maailma on sirpaloitunut. Olen pohtinut lukuisia kertoja, olisiko Dingon aiheuttama megailmiö mahdollinen nyt. Luulen, ettei olisi, Kanerva pohtii.

Kanerva muistuttaa, ettei kaikki ollut glooriaa ja voittokulkua.

– Dingo paiskattiin keikkabussiin, joka vei yhtyettä ympäri Suomea. Bändi oli kaikkialla, Kanerva innostuu.

Kanerva korostaa, että Dingon kansallinen merkitys konkretisoitui Ylen iltauutisissa, kun niissä kerrottiin bändin hajoamisesta. Se merkitsi yhden merkittävän aikakauden päätöstä.

– Dongon loppumisen opetus on, että loma on tärkeä, ja sitä on kaikkien pidettävä.   

– En ole silti voinut välttyä Dingo-maailmalta, vaan olen kohdannut sen esimerkiksi karaokebaareissa. Levoton Tuhkimo ja Nahkatakkinen tyttö ovat todella painautuneina muistiini, Pulkkinen kertoo.

Pulkkisen perheessä Dingo ei ollut isosti läsnä. Kesämökin ja auton radio ovat tuoneet Dingon musiikkia tutuksi Pulkkiselle.

Pulkkinen on tuttu näyttelijä ja laulaja monista Tampereen Työväen Teatterin suurmusikaaleista. Hän sanoo viihtyvänsä niissä erinomaisesti.

– Olen onnen Pekka, kun sain Neumannin roolin nyt Tampereen Komediateatterissa. On kiva päästä pureutumaan Dingon kulttuuriperintöön ja upeisiin biiseihin, Pulkkinen toteaa.

Musikaalikonkari korostaa, että musiikilla on omanlaisensa voima myös teatteritaiteessa.

– Musiikilla voi ilmaista asioita ja tunteita, joihin sanat eivät välttämättä riitä.

Kun Pulkkinen astuu Neumannin jalan jälkiin, hän ei ole imitaattori.

– Kyse on tulkinnasta, Dingon luoman musiikin välittämisestä tässä ja nyt, Pulkkinen kuvailee.

Pulkkinen on oivaltanut Dingo-materiaaliin uppoutuessaan, miksi porilaisbändi herätti suuren yleisön ja ylläpiti joukkohysteriaa.

– Kaiken ikäiset ihmiset tarvitsevat roolihahmoja. Dingo on ollut isosti sellainen. Häntä ja koko yhtyettä on ollut helppo lähteä fanittamaan, Pulkkinen sanoo.

Pulkkinen on vakuuttunut, että Dingo-kokemus on hänelle tärkeä hänen uransa vinkkelistä.

– Kesäteatterin tekeminen on palkitsevaa, koska olemme raittiissa ulkoilmassa. Uudessa talossa tapaan uusia ihmisiä – se on arvokas juttu.

Syksyn saapuessa Pulkkinen nähdään kotiteatterissaan School of Rockissa ja Macbethissa.