Lähiruoka kelpaa kauempanakin

Toinen kiinalaisten herkku, joka meillä on yleensä hyödyntämätöntä sivuvirtaa, ovat sianpäät. Niitäkin saadaan nyt viedä Kiinaan.

− Onneksi on löydetty markkina, joka on kiinnostunut meidän laadukkaista, antibioottivapaista lihatuotteistamme, Elintarviketeollisuusliitto ETL:n toimitusjohtaja Mikko Käkelä sanoo.

− Suomen puhdas ympäristö ja terveet eläimet ovat meille iso valtti, josta pitäisi pitää nykyistä enemmän ääntä maailmalla. Missä muussa maassa eläimet juovat samaa vettä kuin ihmiset, eikä niitä lääkitä, elleivät ne ole sairaita?

Pk-yrityksen näkökulmasta on usein toki järkevämpää hakea vauhtia ensin kotimaan markkinoilta. Hyvä esimerkki ensin kotimaassa kasvaneesta ja nyt myös vientiin tähtäävästä pk-yrityksestä on tamperelainen Linkosuon leipomo. Tuoreleipomona toimineella Linkosuolla koettiin, että toimialalla ei ollut riittävästi kasvun mahdollisuuksia. Paukut päätettiin laittaa kuivahyllyssä myytäviin kaura- ja ruispohjaisiin naposteltaviin ja välipaloihin.

− Linkosuon kaura- ja ruissipsit ovat olleet suuri menestys kotimaassa, ja nyt yhtiö etsii lisää kasvua viennistä. Etenkin kaura on tällä hetkellä kansainvälisesti hyvin suosittu tuote, kun kuluttajat etsivät terveellisempiä vaihtoehtoja perinteisille perunalastuille ja maissinaksuille, Käkelä toteaa.

Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja myöntää, että viennin kasvutavoitteen saavuttaminen vaatii paljon töitä ja investointeja. Vienti on usein pitkäjänteistä kehittämistä ja vuosia kestäviä hankkeita. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja hyvää ymmärrystä kohdemarkkinasta, jolle tuotetta rakennetaan.

Käkelä iloitsee siitä, että valtiovalta on halukas satsaamaan alaan.

− Työtä tehdään monella eri taholla. Viranomaisyhteistyötä kuten vientilupia hoitaa Maa- ja metsätalousministeriön alainen Ruokavirasto. Ulkoministeriön suurlähettiläät markkinoivat Suomea ja suomalaista tuotantoa kohdemaissaan. Presidentti avaa ovia valtiovierailuilla. Vientiin kohdistettua tukea ja neuvontaa koordinoi Ruokatieto ry. Pienille ja keskisuurille yrityksille on oma kanavansa, Suomen elintarvikevientiyhdistys SUVI ry., Käkelä kuvaa työnjakoa.

Ministeriöt ja niiden yhteistyöjärjestöt ovat kasvun mahdollistajia. Käkelän mielestä tärkeintä on kuitenkin, että yritykset uskovat kasvun mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteensa. Vientituista, neuvonnasta tai neuvotteluavusta ei ole hyötyä, jos kukaan ei käytä niitä.

− Etenkin pienille yrityksille vientimarkkinoille pääsy on totta kai haastavaa. Niidenkään ei silti ole pakko tyytyä tarjoamaan vain lähiruokaa. Viennin haasteita voi taklata yhteistyössä muiden yritysten kanssa: lähteä kansainvälisille messuille yhteisellä ”Tuotteita Suomesta” -osastolla tai täyttää iso kontti yhdessä, jolloin kustannukset ovatkin kohtuullisempia, Mikko Käkelä sanoo.

− Me teemme töitä sen eteen, että sääntely on sujuvaa, varmistamme, että yrityksille riittää vientiosaajia ja että tuotantoketjun vastuullisuus on helppo todentaa. Näin yritys voi keskittää resurssinsa kasvun hakemiseen, Käkelä sanoo.

− Oleellista on, että ympäristö lainsäädännöstä työvoiman koulutukseen on sellainen, että yritys voi siinä menestyä.

ETL:n toimitusjohtaja sanoo olevansa todella ylpeä suomalaisista ruoka-alan yrityksistä. Meillä tehdään eurooppalaisittain paljon tutkimusta ja tuotekehitystä. Se näkyy paitsi tuoteturvallisuutena myös laajana valikoimana kaupoissa.

− Meillä kuluttajia hemmotellaan laajalla ja laadukkaalla tarjonnalla.

− Erittäin potentiaalinen vientituote on vaikkapa kokonaan laboratorio-olosuhteissa tai hiilidioksidista tehty proteiini, Käkelä sanoo.

− Uuselintarvikkeiden kohdalla haaste on hidas ja kankea EU-lainsäädäntö. Kun meillä innovoidaan, tutkitaan ja tehdään joku kokonaan uusi tuote, Euroopan markkinoille tarvittavan uuselintarvikeluvan saaminen kestää kolme vuotta.

Innokkaimmat uuselintarvikeyritykset lähtevätkin valloittamaan maailmaa USA:n tai Singaporen kautta. Mikko Käkelä kertoo, että Yhdysvalloissa uuselintarvikeluvan saa kuudessa kuukaudessa, Singaporessa jopa kolmessa kuukaudessa.

− Koen, että me Euroopassa olemme vähän turhankin jäykkiä. Elintarviketurvallisuudessa ei toki pidä oikoa, mutta prosessia pitäisi nopeuttaa, jotta kalliit investoinnit saataisiin nopeammin tuottamaan.

Kaupalla ja kuluttajilla on tuonnin suitsimisessa iso rooli. Etenkin kauppojen omat tuotemerkit ovat turhan usein tuontitavaraa.

− Asiakas haluaa ostaa kotimaassa tuotettuja brändituotteita. Kuitenkin aina, kun tulee jokin kriisi, ruuan tuonti lisääntyy. Kun kuluttajan talous heikkenee, vaihdetaan nopeasti edullisempiin tuotteisiin. Ne ovat usein kaupan omia tuotemerkkejä, Käkelä sanoo.

− Ymmärrän täysin, että on kotitalouksia, joissa näin on pakko tehdä. Kun julkisuudessa jankutetaan kalliista ruuasta, valitettavasti myös ne, joiden ei tarvitsisi säästää ruuasta, alkavat ostaa halvempia tuotteita. Toivoisin, että ne, jotka pystyvät, osoittaisivat edelleen arvostavansa laatua. Tärkeintä on tietysti, että kaikki ostavat kotimaista aina, kun se suinkin on mahdollista.

− Turvallisuus on myös omavaraisuutta eli ruokaa ja juomaa. Emme saa olla liian riippuvaisia tuonnista. Meille turvallisuus liittyy myös tuoteturvallisuuteen, jonka eteen teemme tutkimusta ja tuotekehitystä, sekä työturvallisuuteen. ETL:n strategiassa turvallisuutta tarkastellaan hyvin monelta kantilta, Käkelä toteaa.

Elintarviketeollisuusliiton strategiassa kasvu, turvallisuus ja hyvinvointi -painopisteen jälkeen tuleekin työ ja osaaminen. Liitto neuvottelee työehtosopimukset palkansaajajärjestöjen kanssa ja pyrkii vaikuttamaan työlainsäädäntöön niin, että se vastaa alan yritysten tarpeisiin.

ETL tekee työtä myös alan vetovoimaisuuden ja työvoiman saannin eteen.

− Ala tarvitsee työvoimaa ja hyvin monenlaisia osaajia eri puolilla Suomea. Haluamme pitää koko Suomen asuttuna, Käkelä sanoo.

− Oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, koska osaamistarpeet muuttuvat jatkuvasti alan kehittyessä.

ETL:n strategian kolmas tukijalka on koottu Vastuullisuus ja data -otsikon alle. Etujärjestönä ETL tekee töitä sen eteen, että ala toimii vastuullisesti. Se tarkoittaa esimerkiksi selkeiden yhteisten toimintamallien ja standardien luomista.

− Standardit tekevät vastuullisesti toimimisen yrityksille helpommaksi ja taloudellisemmaksi. Vastuullisuus todennetaan datalla, joka kertoo kuluttajalle, millaisen matkan pellolta pöytään tuote on kulkenut: millä pellolla vilja on viljelty ja missä myllyssä se on jauhettu, Mikko Käkelä sanoo.

− Qr-koodilla kuluttajan ulottuvilla voidaan tuoda todella paljon dataa. Dataa ja digitaalisuutta kannattaa hyödyntää, ja sen pitää olla yrityksille helppoa.

− Ruuan toimitusvarmuus pitää olla taattu silloinkin, kun laivaliikenne ei toimi. Tiedämme, että kansainvälisessä logistiikkaketjussa voi monesta syystä tulla häiriöitä. Meidän pitää saada suomalaisille yrityksille niiden tarvitsemia elintarvikkeiden raaka-aineita ja pakkaustarvikkeita kaikissa olosuhteissa, vaikka Itämeri menisi yhtäkkiä kiinni, Käkelä sanoo.

Lähiruuan asemaa hän parantaisi etenkin julkisilla hankinnoilla. ETL:n toimitusjohtaja toivoo, että tänä vuonna uudistuva hankintalaki ohjaisi kuntia ja hyvinvointialueita ostamaan verovaroilla ensisijaisesti Suomessa tuotettua ruokaa. Hankintakriteereitä pitäisi muuttaa niin, että kotimaisuus, laatu ja vastuullisuus olisivat tärkeämpiä kuin hinta.

Yksi räikeä esimerkki on Käkelän mielestä thaimaalaisen siipikarjan tarjoaminen suomalaisissa päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa.

− Kanatuotteiden lennättäminen Thaimaasta suomalaisten verovaroilla pitäisi lopettaa saman tien. On selvää, että siinä hankinnassa hinta on ollut ainoa määrittävä tekijä, ei laatu, vastuullisuus tai tuotanto-olosuhteet. Samat kriteerit, joita edellytetään suomalaisilta yrityksiltä, pitäisi täyttyä kaikissa hankinnoissa, Käkelä sanoo.