NELJÄ TÄHTEÄ: Tähdet kertovat, komisario Palmu on seikkailukas murhamysteeri

Kuin sokerina pohjalle Tähdet kertovat, komisario Palmu on saanut odottaa meidän päiviimme dramatisointiaan näytelmäksi.

Dramaturgi Joel Elstelän suonissa virtaa Waltarin suvun veri; hän on perinyt isoisältään terävän sanan miekan. Tähdet kertovat, komisario Palmu on ilmeikästä kieltä. Sen väkevä tarinallisuus höystetään värikkäillä ilmaisuilla. Käsikirjoitus on gloriaa sävykkäälle äidinkielellemme.

Kouvolan Teatterin ansiosta akateemikko Waltari ja hänen luomansa Komisario Palmu -sarja nousevat jälleen ajankohtaisiksi. Korkeatasoinen kotimainen dekkari palautetaan ansaitusti ja tasokkaasti julkisuuden valokiilaan.

Tarinana Tähdet kertovat, komisario Palmu on kiehtova ja mukaansatempaava. Mikä parasta, sekä sähköistävä juoni että henkeäsalpaava lopputulos ovat maukkaita yllätyksiä. Kuvio on kiitettävän moni-ilmeinen, joten murhaajaa ei todellakaan voi järkeillä eikä päätellä.

Salaisuudessa onkin tämän uutuusnäytelmän juju.

Raipia on lukenut Waltarinsa ja Palmunsa, joten ohjaajana hän puhaltaa näihin tarinoihin kerta toisensa jälkeen mykistyttävän vahvan hengen.

Laskujeni mukaan Kouvolan Teatterin Palmu-ohjaus on jo Raipian seitsemäs. Mies on nostattanut työryhmäänsä sellaisen tekemisen meiningin, että Palmu-tarina pauhaa kuin ärjyvä koski lujalla voimalla eteenpäin.

Waltarin luomat hahmot ovat kiitettävän ilmeikkäät. Raipia marssittaa heidät tapahtumapaikoille autenttisina tekijöinä.

Raipian tavaramerkiksi on muodostunut vimmatun hieno kerronnon juoksuttaminen. Katsojan ote ei pääse kirpoamaan missään vaiheessa.

Kouvolan Teatterin ohjaustyö on suurenmoinen kunnianosoitus Waltarin ainutlaatuiselle ja nerokkaalle tuotannolle. Se on huomionosoitus sinivalkoiselle näytelmäkirjallisuudelle.

Sanon suoraan, että Raimo Räty on luontevin ja omistautunein komisario Palmu, jonka olen yhdenkään teatterin näyttämöllä kohdannut. Taitavia osan tekijöitä on ollut mutta ei Rädyn veroista.

Räty hyvästelee Palmuna Kouvolan Teatterin ja yleisönsä. Hän näyttelee itsensä katsojien sydämiin.

Kun näyttelijällä on vahva aura, ja kun hän on löytänyt hänelle uskotusta roolihahmosta tarpeellisen ja olennaisen, hän loistaa. Räty on Palmuna omimmalla maaperällään.

Räty on poikkeuksellisen ilmeikäs ja eloisa. Hänen äänensä on vakuuttava. Kävelykeppikin on niin luonteva osa Rädyn Palmua ettei tätä rekvisiittaa edes aluksi huomaakaan.

Markus Waara etsivä Kokkina edustaa ajattelevaa ja älyllistä virkakuntaa. Hänen heittäytymisensä osaan on pakotonta ja sulavaa.

Samu Loijas marssittaa näyttämölle luonteikkaan vt. päällikkö Virran. Loijaksen osana on esittää keltanokkaista mutta silti virkaintoista poliisia. Hän selviää vaativasta roolistaan teeskentelemättömästi.

Veli-Matti Karén on väkevä yllättäjä majuri Vadenblickin ärhäkässä roolissa. Poutanen tarjoilee aina tervetulleet teatraaliset yllätykset mutta niitä en paljasta.

Johanna Heimonen on todellinen luonnenäyttelijälahjakkuus. Hän saa katsojan otteeseensa niin lahjakkaasti kiroilevana autonkuljettajana kuin juopuneena Lyylinä. Yleisön iloisen voimakkaat reaktiot kertovat vilpittömästi kaiken Heimosen panoksesta.  

Elina Vättö pukee roolihahmot uskollisesti 60-luvun kuoseihin ja väreihin.  

Jussi Kamunen on paljonvartijana valojen kanssa, koska erityisesti valoilla luodaan vatsaa kipristelevää jännitystä. Kamusella on taitavasti oivallettuja yksityiskohtia, mutta niitä en avaa tarkasti, jotta salaisuudet säilyvät autenttisina tulevienkin näytösten katsojille.

Antti Helinevan loihtima äänimaailma hengittää jännityskertomuksen sattumusten tahdissa.

Esillepanoa rikastetaan videoin, jotka ovat TAVATON media Oy:n tuotantoa.