Kaupanmyyjästä tulikin sairaanhoitaja palliatiiviselle osastolle – ”On tärkeää, että saa elää omannäköistä elämää myös viimeiset elämänvaiheet”

Ollaan Valkeakosken palliatiivisessa yksikössä. Se on yksi kolmesta Pirkanmaan hyvinvointialueen palliatiivisesta erityistason osastosta. Kaksi muuta ovat Hatanpäällä ja Sastamalassa. Tays keskussairaalassa toimii palliatiivinen poliklinikka. Pirkanmaan saattohoitohoitokoti on myös keskeinen yhteistyötaho.

Tanskanen on ollut yksikössä sairaanhoitajana kolme vuotta. Hän on aikaisemmalta ammatiltaan kaupanmyyjä ja toimi vihannes- ja leipäosaston vastaavana.

– Tuli tunne, että haluan olla vielä enemmän ihmisten kanssa ja tehdä itselleni merkityksellistä työtä. Kun hain opiskelemaan, en tiennyt, että se löytyisi nimenomaan palliatiiviselta osastolla. Olin harjoittelussa myös vanhuspuolella ja kirurgian vuodeosastolla.

– Opiskelin korona-aikaan Hämeenlinnassa 2,5 vuotta. Opiskelu oli monimuoto-opiskelua. Tämän lisäksi olen suorittanut 30 opintopisteen palliatiivisen hoidon asiantuntijan erikoistumiskoulutuksen niin kuin yksikön muutkin sairaanhoitajat.

Palliatiivisen hoitotyön erikoistumiskoulutus syventää osaamista kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavien potilaiden ja heidän läheistensä hoidossa. Koulutukset sisältävät lähi- ja verkko-opiskelua. Ne on suunniteltu työn ohessa suoritettaviksi ja niitä järjestävät useat ammattikorkeakoulut.

– Ihastuin jo harjoittelussa tähän paikkaan, tämä tuntui heti omalta. Minulla on hyvät työkaverit, joiden kanssa viihdyn töissä. Pystyn luottamaan työkavereihini ja meillä on hyvät keskustelusuhteet. Meillä on myös hyvä lääkäri, joka on tarvittaessa tukena ja osaa ohjata hyvin, Niina Tanskanen sanoo.

– Soittelemme läheisten kanssa puolin ja toisin. Läheiselle voi tulla tarve soittaa myös yöllä, ja meillä on täällä 10-paikkaisella osastolla öisin kaksi yöhoitajaa.

Aamuvuorossa hoitajia on kolme, samoin iltavuorossa. Potilailla on yhden hengen huoneet ja heidän päiväänsä rytmittävät ruokailut ja oireenmukainen hoito. Hoitamisessa korostuvat kohtaaminen ja läsnäolo.

– Osa potilaista tulee kotoa tarvittaessa oirehoitoon ja palaa kotiin muutamaksi päiväksi, kuukaudeksi tai jopa vuosiksi. Saattohoito puolestaan voi kestää tunteja, päiviä tai muutamia viikkoja.

Läheinen voi halutessaan yöpyä saattohoidossa olevan luona. Myös lemmikit ovat tervetulleita ja viettääpä välillä joku lemmikkikoira yönkin huoneessa.

– On tärkeää, että saa elää omannäköistä elämää myös viimeiset elämänvaiheet.

– Kuolema on yleensä rauhallinen tapahtuma. Olemme onnistuneet, kun potilaan kivut ovat hallinnassa, ja hänen olonsa on turvallinen ja myös läheiset kokevat niin. Kivunhoito on kehittynyt koko ajan. Kenenkään ei tarvitse olla lähdön hetkellä vaikeitten oireitten kanssa yksin, vaan oireita hoidetaan, hän sanoo.

Tanskanen tähdentää, että empaattisuus ja läsnäolon taito ovat tärkeitä ominaisuuksia hänen työssään. On tärkeää tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.

– Elämänkokemus tuo varmuutta tähän työhön niin kuin mihin tahansa ammattiin, mutta en usko, etteikö tässä työssä pärjäisi hyvin myös nuorena. Saamme joka tapauksessa säännöllisesti työnohjausta, ja se on tärkeää.

Hän myöntää, että tilanteet menevät joskus tunteisiin. Esimerkiksi silloin, kun kuolevalla on samanikäiset lapset kuin itsellä.

– Sairaanhoitaja ei voi alkaa itkemään vuolaasti, vaan kannattelee tilannetta. Se on osa ammatillisuutta ja potilaiden kunnioittamista. Mutta aina voi sanoa kollegalle, että tuletko sinä hetkeksi tähän, menen vähäksi aikaa toisaalle.

Hän sanoo, että hyvä tiimihenki antaa lisää henkisiä voimavaroja. Vapaa-ajalla niitä antavat perhe ja ulkoilu koiran kanssa.

Kun Niina Tanskaselta kysyy, voiko hoitorobotti tulevaisuudessa korvata hänet ja muut sairaanhoitajat palliatiivisessa yksikössä, hän pudistaa päätään:

– Ehkä lääkehoidossa jossakin kohtaa, mutta tuskin hoitorobotti korvaa läsnäoloa ja empaattisuutta. Tämä on työtä, jossa täytyy olla kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.