Yli 100 000 suomalaista jää vuosittain pitkälle sairauslomalle – Työntekijän jaksamisesta huolehtiminen tuo rahaa taloon

− Monella on hyvä työyhteisö, ja työ on mitoitettu niin, että siitä ehtii palautua ja voimia jää myös yksityiselämälle. Sellainenkin on mahdollista ja siihen kannattaa pyrkiä, työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi Nina Lyytinen rohkaisee.

Tilastot eivät ole yhtä rohkaisevia. Kelan mukaan vähintään 10 arkipäivää kestävissä sairauspoissaoloissa mielenterveyssyyt ovat jo ohittaneet fyysiset sairaudet. Vuonna 2023 yli 100 000 suomalaista oli pitkällä sairauslomalla psyykkisistä syistä kuten vaikkapa ahdistuneisuushäiriön takia.

− Työelämätekijöiden lisäksi tässä vaikuttavat yleiset epävarmuustekijät kuten maailmantilanne, sota Euroopassa ja koronan jälkimainingit, Lyytinen muistuttaa.

− Näistä huolimatta tilastot eivät anna hyvää kuvaa työelämän tilanteesta. Työhön liittyvistä haasteista meillä on onneksi paljon tietoa. Ne ovat asioita, joita voimme myös korjata toisin kuin yleistä epävarmuutta elämässä.

− Meillä on valtavasti tietoa sitä, miten kuormitusta voidaan hillitä, Lyytinen sanoo.

− Ensinnäkin meidän pitäisi johtaa työvälineitämme eikä antaa niiden johtaa meitä. Laitteet pitää voida laittaa välillä äänettömälle ja sulkea ruudulle pomppivat ilmoitukset, kun on keskittymistä vaativat työn aika.

Työyhteisössä pitää myös sopia aikoja, jolloin ei ole palavereita vaan tehdään muita töitä. Etenkin avokonttorissa tarvitaan hyvin selkeät pelisäännöt.

Asiantuntijatehtävissä iso haaste on se, että työtä voi tehdä missä ja milloin vain. Silloin työ leviää helposti vapaa-ajalle, eikä palautumiselle jää aikaa. Kuormitus alkaa pikku hiljaa kasvaa.

Lyytinen neuvoo asettamaan työlle rajoja. Siihen tarvitaan itsensä johtamisen taitoja ja työyhteisön yhteisiä pelisääntöjä.

− Pitää olla kaikille selvää, mihin aikaan päivästä ja millä välineellä työasioissa viestitään sekä miten pian vastausta odotetaan. Helposti ajatellaan, että minun pitää olla koko ajan tavoitettavissa, vaikka monessakaan työtehtävässä se ei pidä paikkaansa.

Moneen työhön liittyy jatkuvaa uuden oppimista. Se on mielenkiintoista, mutta vie aivoissa kaistaa. Oppimisellekin pitää varata oma aikansa ja energiansa.

Työn sirpaleisuus syö työhyvinvointia. Kun samaan aikaan edistää useampaa projektia, voi päivän päätteeksi tuntua siltä, ettei tänäänkään saanut mitään valmiiksi. Lyytinen neuvoo laittamaan ylös jokaisen asian, mihin työaikaa on mennyt.

− Silloin osaa kiittää itseään kaikesta tehdystä työstä ja pystyy tarvittaessa osoittamaan esihenkilölle, että omaan kalenteriin ei enää mahdu lisää projekteja. On tosi tärkeää, että työ on oikein mitoitettu ja tavoitteet realistiia. Silloin työssä syntyy onnistumisen kokemuksia.

Jos niihin ei reagoida, seuraa helposti unihäiriöitä, ahdistusta ja uupumusta. Mielenterveyden häiriöiden sekä päihteiden käytön riski kasvaa.

− Yksi selkeä uupumuksen merkki on kyynistyminen. Työ menettää merkitystään, eikä siitä saa enää iloa. Väsyneenä ja kuormittuneena ihminen helposti vetäytyy ja hänestä tulee ikävä työkaveri. Näin uupumus heijastuu työyhteisön ilmapiiriin, Lyytinen sanoo.

Kuormittuminen johtaa paitsi sairauspoissaoloihin myös vaihtuvuuden lisääntymiseen työpaikalla. Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi muistuttaa, että jokainen työntekijän pitkä poissaolo tai lähtö ja uusi rekrytointi ovat paitsi inimillinen kärsimys myös taloudellinen menetys yritykselle.

Taloudellinen menetys on myös työmotivaation katoamisesta ja tekijöiden vaihtumisesta johtuva tuottavuuden lasku. Stressioireet ja kuormitus aiheuttavat virheitä. Monella alalla tärkeä luovuus ja uusien ideoiden tuottaminen kärsivät, jos työssä ei ole niille aikaa ja tilaa.

− Multitaskaaminen ei ole meille hyväksi. Joku työn osa kärsii aina, jos yritetään hoitaa useampaa asiaa samaan aikaan, Lyytinen sanoo.

Työnantajalla on siis monta hyvää syytä pyrkiä pitämään huolta työntekijöiden jaksamisesta.

− Terveydenhoitosektorilla on puhuttu paljon työn kuormituksesta. Kuka haluaa opiskella alalle, josta koko ajan tulee viestiä, että työpaine on liian kova? Näin pula osaajista vain pahenee, Nina Lyytinen toteaa.

− Yhteiskunnan tasolla pitää muistaa, että jokainen työntekijän uupuminen heijastuu myös hänen perheeseensä. Jos vanhemman kaikki energia menee työhön, hän ei ole läsnä kotona ja on aina uupunut, työelämästä välittyy lapsille aika kurja malli.

Pitkittynyt työuupumus ja sairausloma uhkaavat myös perheen toimeentuloa. Seuraukset lapsiperheissä voivat olla moninaiset ja kauaskantoiset.

− Työpaikan varhaisen tuen mallit ovat hyviä, kun ne eivät jää pöytälaatikkoon. Kun huomataan muutoksia työntekijän tai työkaverin jaksamisessa, asia kannattaa ottaa heti puheeksi ja tehdä sille jotain, Lyytinen sanoo.

− Ei ole mitään syytä jäädä odottelemaan sairauspoissaolojen alkamista ja kertymistä. Ne tilastot ovat peräpeiliin katsomista.

Erikoispsykologi huomauttaa, että jokainen yhteisön jäsen vaikuttaa ilmapiiriin omalta osaltaan. Kuka tahansa voi nostaa epäkohtia esiin, antaa palautetta ja pyrkiä korjaamaan ongelmia.

Erityinen ja lakisääteinen vastuu turvallisesta työilmapiiristä on kuitenkin esihenkilöillä.

− Esihenkilöillä pitää olla aikaa ja resursseja tehdä hyvää johtamistyötä. Erilaisten ihmisten johtaminen ei ole helppoa työtä, mutta sitä voi oppia. Esihenkilökin tarvitsee jatkuvaa koulutusta sekä vertaistukea, työnohjausta tai valmennusta. Hänenkään ei tarvitse yrittää pärjätä yksin.

Lyytinen kannusta myösa jokaista työntekijää miettimään, millainen työkaveri ja johdettava on itse: mitä tulee paikalle, kun minä tulen paikalle? Millaista ilmapiiriä luon ympärilleni? Osaanko itse asettaa terveesti rajoja vai vaadinko itse itseltäni liikaa? Pidänkö huolta riittävästä palautumisesta työpäivän aikana ja vapaalla?

− Oman terveyden menettämisestä työlle palkitaan harvoin, Nina Lyytinen huomauttaa.