Kesäpäivä Kangasalla kerää kehut huippulaulajilta

Oopperalaulaja Jaakko Ryhänen, muusikko M. A. Numminen ja laulaja-sanoittaja Martti Syrjä pitävät Pirkanmaan maakuntalaulua erittäin osuvana. Heidän mielestään kirjailija Zacharias Topeliuksen runoilema ja Gabriel Linsénin säveltämä Kesäpäivä Kangasalla on hyvällä tavalla henkeä ylentävä ja helposti maakuntalaisten muistiin jäävä laulu. Miesten mukaan niin sanat kuin sävel kestävät aikaa. Maakuntalaulu kajahtaa taas komeasti ilmoille lauantaina 2. kesäkuuta Kangasalan Tapulinmäellä. Silloin järjestetään jo 21. kerran valtakunnallinen Kesän avaus.

Laulaja, sanoittaja, säveltäjä ja näyttelijä Martti Syrjä kertoo laulaneensa Kesäpäivä Kangasalla -maakuntalaulun hyvin monta kertaa ja kovin erilaisissa tilanteissa.

Suomirockin ikoni Martti Syrjä pitää Topeliuksen riimittelemää, Linsénin säveltämää ja Hannikaisen suomentamaa laulua erittäin mukiinmenevänä.

– Kesäpäivä Kangasalla on hieno, eikä sitä voi paremmaksi muokata. Suhtaudun lauluun taiteellisella kunnioituksella, Eppu Normaalin keulakuva sanoo.

– Uusi pitää tehdä, jos nykyinen ei kelpaa. Mutta tuskin tulee parempaa, Syrjä laukaisee.

– Kotimaatani, -kuntaani ja -maakuntaani luonnollisesti kunnioitan ja arvostan, koska ne ovat parasta, mitä ne pystyvät olemaan. Joskus toivoisin joitakin asioita muutettaviksi, mutta eivät ne niin isoja juttuja ole, ylöjärveläisartisti miettii.

Mielilaulu lapsuudesta asti

Lempääläinen laulaja, muusikko, säveltäjä, kirjailija ja tuottaja M. A. Numminen innostuu kovasti maakuntalaulusta.

– Kesäpäivä Kangasalla on kuulunut mielilauluihini jo lapsuudesta asti, musiikin monitoimimies innostuu.

Numminen muistaa tarkasti lapsuudestaan perheensä retket Vehoniemen näköalatornille. Siellä hän tapaili Kesäpäivä Kangasalla -laulun sanoja Roinetta katsellessaan.

Jazzia, avantgardea, tangoa, swingiä, rockia, iskelmää, lastenlauluja, huumorimusiikkia, psykedeelistä rockia, bluesia, progressiivista rockia, klassista musiikkia, elektronista musiikkia ja hiphoppia svengaava M. A. Numminen korostaa maakuntalauluilla olevan erikoisuusarvon.

– Muiden muassa saksofonisti Mikko Innanen herätti suurta huomiota esittäessään sikermän maakuntalauluja  We Jazz -festivaalilla viime joulukuussa Helsingissä. Yleisö oli täpinöissään.

Nummisen mukaan Pirkanmaalla ei ole tarvetta rukata maakuntalauluaan.

– Kaiken kaikkiaan maakuntalaulut ovat oivallisen nostalgisia. Tai, jospa ehdottaisit lehdissänne, että mahdolliset kaikki 18 itsehallinnollista maakuntaa tekisivät kukin oman kappaleensa siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toivottavasti sujuvat tulevaisuudessa, mies ehdottaa pilke silmäkulmassaan

A. Numminen ja Pedro Hietanen tekivät Kesäpäivä Kangasala -laulusta metalliversion Gommina & Pommina 1990-luvun alussa.

Toimiva tarina ja hyvä melodia

Maailmankuulu tamperelainen bassolaulaja Jaakko Ryhänen muistelee kaiholla lapsuutensa juhannusjuhlia Kangasalan Vehoniemen kylässä.

– Kokon ympärillä suuri ihmisjoukko lauloi antaumuksella Kesäpäivää Kangasalla, hän kaihoaa.

Ryhäsen ura laulajana on kestänyt jo 46 vuotta. Vuonna 1995 Pirkanmaan maakuntalauluksi nimetty Kesäpäivä Kangasalla on aina kuulunut basson repertuaariin.

– Nostalgisesti mieleen nousevat esiintymiseni pienten paikkakuntien kodikkaissa seurojentaloissa. Niissä maakuntalaulut raikuivat  aidossa ympäristössä, hän miettii.

Ryhänen aikoo kajauttaa Kesäpäivän Kangasalla muun muassa lauantaina 30. kesäkuuta Laukon kartanossa pidettävässä konsertissa.

Laulamiselle omistautunut oopperatähti harmittelee sitä, ettei ala- ja yläkouluissa lauleta nykyään juuri ollenkaan.

– Meiltä häviää kansallisesti arvokas laulukulttuuri, hän suree.

– Lapsethan kysyvät jo, että mitkä maakuntalaulut. He eivät tunne eivätkä he osaa niitä. Omassa lapsuudessani maakuntalaulut ja kirjallinen muita koululauluja kuului olennaisena osana laulutuntien sisältöön. Pidän tuota suurena rikkautena. Osaan vieläkin maakuntalaulut ulkoa kouluni peruja, Ryhänen iloitsee.

Kansainvälisen uran tehnyt Ryhänen on viehtynyt niin Kesäpäivä Kangasalla -laulusta kuin muistakin perinteisistä koululauluista, koska ne ovat melodioiltaan hyvin rikkaita. Hänen mukaansa vanhojen laulujen sävelet suorastaan hivelevät korvia. Ennen vanhaan laulujen tekijät osasivat käyttää parhaiden runoilijoiden tekstejä. Niissä on selkeät tarinat.

Jaakko Ryhänen on harmissaan 2000-luvun suomalaisesta musiikkitodellisuudesta, jossa vallalla on jumputtava populaarimusiikki.

– Eiväthän tämän ajan iskelmätkään vedä vertoja 1950-, 1960- tai 1970-luvun iskelmille, joissa on yleensä taitavasti tehty sävellystyö ja harkiten rustatut sanoitukset. Ja laulajat  osasivat laulaa.

– Nykymusiikissa ei ole melodiaa. Esiintyjät eivät juurikaan taida laulamista. He hyppivät ja pomppivat lavalla. Artistiksi voi heittäytyä kovin heppoisin eväin, hän päivittelee.

Jaakko Ryhänen pelkää klassisen musiikin näivettyvän vain pienen ihmisjoukon hengenravinnoksi.

– Aika on todella muuttunut rajusti. Harmi!