Kaksi tähteä: Päätalo-ooppera jäi juoksuhautoihin – mestarisanoittaja Juice Leskisen libretto ei synnyttänyt ahaa-elämystä

Paljon melua tyhjästä! Näin on pakko todeta tämän viikon maanantaina ensiesityksensä Tampereen tuomiokirkossa saaneesta Juice Leskisen (libretto) ja Vesa Haapaniemen (sävellys) Juoksuhautojen jälkeen -oopperasta, joka pohjautuu kirjailija Kalle Päätalon (1919-2000) samannimiseen romaaniin. Nyt kuultu konserttiversio oli kovin raakile; esitys ei edennyt sulavasti, vaan sen kulku pysähtyi toistuvasti kapellimestarin nuottien sekamelskaan. Juice Leskisen (1950-2006) libretto kuulosti poikkeuksellisen lattealta ja sisällöttömältä.

Unholan yöstä päivän valoon kaivettu Juoksuhautojen jälkeen -ooppera on saanut viime päivinä ruhtinaallisesti julkisuutta mediassa. Asian tsunamimaisen vyörytyksen takana ovat kansan suuresti rakastama kirjailija Kalle Päätalo sekä hänen vuonna 1997 julkaistun Juoksuhautojen jälkeen -romaanin pohjalta libreton kirjoittanut pop-rock-suuruus Juice Leskinen.

Maanantaina 11. marraskuuta tuli kuluneeksi sata vuotta ainutlaatuisen uran kirjailijana ja painosten kuninkaana tehneen Kalle Päätalon syntymästä.

Päätalon elämään liittyvät tärkeinä kiintopisteinä syntymäpaikkakunta Taivalkoski sekä pitkäaikainen asuinkaupunki Tampere.

Kalle Päätalon merkkivuoden kunniaksi maanantaina Tampereen tuomiokirkossa puhunut Esko Myllymäki sanoi, että nyt ensiesityksensä saanutta teosta on rinnastettu keskeisiin nykyoopperoihimme: Joonas ja Lauri Kokkosen Viimeisiin kiusauksiin sekä Aulis Sallisen Punaiseen Viivaan. Vertaukset ovat valitettavasti vailla pohjaa.

Tuonilmaisissa jo vuosia ollut laulaja-lauluntekijä, sanoittaja, runoilija ja kansantaiteilija Juice Leskinen laati hyvin verkkaisessa, suorastaan matelevassa tahdissa Juoksuhautojen jälkeen -oopperan libreton.

Säveltäjä Vesa Haapaniemi, 78, kertoo Iltalehden tuoreessa haastattelussa, että libreton teko oli takkuista. Hän vieraili tasaiseen tahtiin Juicen luona vaatimassa lisää liuskoja ja hoputtamassa sanaseppoa viemään työnsä loppuun. Valmista tuli vasta vuonna 2003. Libretto käsittää 42 liuskaa.

Maanantai-iltana kuullusta konserttiversiosta syntyi kovin epämääräinen kokonaiskuva tekstistä. Siinä ei ollut tunnistettavissa Juicelle ominaista persoonallista terävää ilmaisua. Päinvastoin. Libretosta piirtyi mieleen kovin kevyt sanoma ja sisältö.

Vesa Haapaniemen sävellyskään ei tehnyt vaikutusta. Teos junnasi paikallaan.

Maanantaina varsin moni kuulija oli pallo hukassa. Esitys olisi tarvinnut ehdottomasti synopsiksen. Kuulijoille olisi pitänyt kertoa, mitä oopperassa tapahtuu. Myös teoksen roolit jäivät hämärän peittoon. Kokonaisuus ei kerta kaikkiaan auennut musiikin ja laulun turvin.

Ensiesitys vaikutti pahasti keskentekoiselta. Solistit eivät oikein tienneet paikkaansa ja aikaansa. Esityksen johtanut säveltäjä sekoili nuottiensa kanssa. Ikävystyttävän pitkiksi venähtäneet tauot olivat jo kuulijoillekin kiusallisia.

Kuorona oli Tampereen Laulu. Sekakuoro pääsi pari kertaa loistamaan. Voimaa oli etenkin ylimääräisenä kajahtaneessa virressä.

Kamariyhtye oli pieni. Sen anti kutistui minimaaliseksi.

Solisteina olivat laulaja-näyttelijä Inga Sulin, sopraano Leena Riihimäki, baritoni Jussi Lehtipuu sekä baritoni Rauno Arvola.

Inga Sulin selvitti osuutensa vanhan konkarin elkein.

Leena Riihimäen laulaminen puuroutui monin paikoin.

Jussi Lehtipuu kohosi kirkkaimmaksi tähdeksi kauniisti soivalla baritonillaan.

Rauno Arvolan tulkinta oli eloisaa ja pirskahtelevaa.

MATTI PULKKINEN