Isänmaan ja vauva-arjen rytmissä – Aleksi Murtojärvi vaihtoi vaipat koskettimiin

Tamperelainen viestinnän ammattilainen ja poliittinen vaikuttaja Aleksi Murtojärvi on monelle tuttu kasvo, mutta harva tuntee hänet reservin luutnanttina. Perusta luotiin Varusmiessoittokunnassa vuonna 2016. Siellä hän oppi, että oma osaaminen kannattaa tuoda esiin.

– Soittokunnassa opittu taipumus tarttua toimeen ja ottaa tilaa haltuun on sittemmin näkynyt monilla elämän osa-alueilla, Murtojärvi pohtii.

Nyt elämän rytmiä hallitsee vauva-arki, jota Murtojärvi kuvailee hallituksi kaaokseksi.

– Vauva-arki muistuttaa toistuvine tahtilajivaihdoksineen progressiivista musiikkia. Periaatteessa mennään koko ajan eteenpäin, mutta palikoiden järjestys voi vaihtua yllättäen.

Konserttisarja vei Murtojärven mukanaan, vaikka se vaati neuvotteluja kotona. Innoittajana toimii musiikin voima liimata ihmiset yhteen aikana, jolloin moni kokee epävarmuutta.

– Kyllähän sitä välillä miettii, oliko fiksua sanoa ”kyllä”, mutta harvemmin sitä tulee sanottua sotilasmusiikin parissa. Musiikki auttaa meitä ymmärtämään ja kunnioittamaan toisiamme.

Murtojärvi vastaa visuaalisesta ilmeestä ja soittaa koskettimia. Yleisölle hän haluaa tarjota elämyksen, joka rikkoo armeijaan liitetyt kankeat ennakkoluulot ja mielikuvat.

– Meidät on koulutettu tällaisiin suurtuotantoihin. Innostus tarttuu, ja se näkyy lavalla. Toivon yleisön kokevan, että ”vau, onko tämäkin mahdollista?”. Armeijaan harvoin liitetään luovuutta, mutta nyt sitä on tarjolla.

– Miltä tuntuu olla reserviläinen juuri nyt? Vakavalta. Olenko edelleen valmis siihen, mitä olen sotilasvalassa luvannut? Vastaus on selkeä ”kyllä”.

Kertausharjoitus ei ole hänelle enää makkaranpaistoreissu vaan osaamisen ylläpitoa. Paineen sijaan aika on tuonut merkitystä ja syvyyttä. 75 vapaaehtoisen reserviläisen ponnistus on elävä osoitus suomalaisten asevelvollisten resilienssistä ja halusta tehdä tekoja yhteiseksi hyväksi.

Isyys on konkretisoinut maanpuolustuksen merkityksen. Aleksi Murtojärvi palaa ajatuksissaan usein isopappansa rintamakirjeisiin, joiden loppukaneetti oli aina: ”Voivathan lapset hyvin?”.

– Nyt tiedän tarkkaan, kenen puolesta olen valmis maatani puolustamaan. Haluan toimia sellaisen Suomen puolesta, jossa välitetään yhteisistä asioista ja ollaan valmiita auttamaan muita, oli kyse sitten isoista tai pienistä asioista.

Vaikka maailmantilanne on vakava ja vauva-arki vaativaa, perimmäinen motivaatio lähteä mukaan musiikilliseen reserviläistoimintaan kumpuaa yhteisöstä.

– On mahtavaa päästä soittamaan hyvällä porukalla!

TEKSTI: JERE PALDANIUS